Viihtyvyytesi riippuu toki persoonastasi ja mielenkiinnonkohteistasi, mutta saattaa olla, että hankit menolipun muualle. Näin kävi myös Posioon elokuussa saapuneelle vaihto-oppilaalle, turkkilaiselle Süleyman Tayikille. Vaihto-oppilaat ovat erittäin harvinaisia vieraita Posiolla.
– Hän kirjoitti ihanasti tuohon kirjaankin, että ei ole vaihtamassa perhettä vaan paikkakuntaa, Salla Pätsi kertoo nyökäten kotinsa pöydällä, Lohirannassa, olevaa kirjaa kohti.
Pätsien perhe ehti olla Süleymanin, suomalaisittain Sulon, isäntäperheenä 50 päivää. Tuossa ajassa Sulon mielessä kypsyi ajatus paikkakunnan vaihtamisesta.
Posio ei ollut ihan sitä mitä Tayik oli sen kuvitellut olevan, ja sopeutuminen jäi puolitiehen.
Vaihto-oppilaassa sinällään ei ole mitään ihmeellistä. Eikä liiemmin isäntäperheen vaihtamisessa. Asiasta tekee mielenkiintoisen se, että kyseessä oli Posion ensimmäinen vaihto-oppilas pitkään aikaan.
– Vaihto-oppilaalla ei ole mahdollisuutta esittää toiveita muun kuin maan suhteen. Olisiko kuitenkin hyvä selvittää, että kiinnostaako häntä vaikka luonto, revontulet ynnä muut sellaiset, Salla Pätsi kysyy.
Pätsi kyseenalaistaa sen, että vain isäntäperhe voi tehdä valinnan vaihto-oppilaan esittelyn perusteella. Hän toivoisi, että myös vaihto-oppilas tietäisi etukäteen, mihin on tulossa tai voisi mennä paikkaan, josta löytyy itselle mielenkiinnonkohteita.
Vaihto-oppilasjärjestö, jonka kautta Tayik saapui Suomeen, on AFS. AFS:n ohjelmapäällikön Susanna Taskisen mukaan Salla Pätsin ehdottama kartoitus ei ole tarpeen tai ratkaisu paikkakunnan vaihtoihin, jotka ovat Taskisen mukaan harvinaisia.
– Me emme halua lähteä siihen. Suomi on vaihto-oppilaille joka tapauksessa tuntematon, joten kotimaasta käsin sen arvioiminen, että mikä voisi sopia minulle, on aika mahdoton tehtävä nuorelle, Taskinen kertoo.
Taskisen mukaan perheenvaihdoille on useita syitä ja vaihtoja tapahtuu 10 ja 20 prosentin välillä vuosittain. Hänen mukaansa perheenvaihto ei ole paikkakunnan koosta riippuva asia.
– Suomessa vaihto-oppilaat asuvat aika pienillä paikkakunnilla ympäri maata. Meillä on ollut Utsjokea myöten vaihto-oppilaita, eli asia ei ole paikkakunnasta kiinni, Taskinen pohtii.
Juttuun haastateltujen ihmisten mukaan Tayik koki kavereiden saamisen Posiolla haastavaksi.
– Hän on hyvin sosiaalinen yksilö. Hän koki, että ihmiset vain istuvat täällä kännykkä kädessä, eivätkä puhu hänelle, kertoo Posion lukion englanninopettaja Tuula Pyhtinen.
Toisaalta joku saattoi myös kyseenalaistaa Tayikin englannintaidon.
Taiyk myöntää, että ihmiset saattavat Posiolla olla hieman hiljaisia.
– Kavereiden saaminen oli hieman hankalaa, mutta toisaalta se on samanlaista joka paikassa Suomessa, Tayk kommentoi.
Tätä juttua varten Tayikilta pyydettiin kommentteja viestitse. Viestissä hän lähinnä kehui Posiota mukavaksi ja viihtyisäksi, mutta melko hiljaiseksi paikaksi.
– Sain kokea siellä monenlaisia asioita ensimmäistä kertaa esimerkiksi kalasta ja nähdä poron ja hirven, hän kertoo.
Lisäksi Tayik jakaa kiitosta opettajille, joita kehuu ystävälliseksi ja auttavaiseksi.
Posiolla halutaan ottaa vaihto-oppilaskokemuksesta opiksi, sillä sinne halutaan jatkossakin vaihto-oppilaita.
– Varmaan olisi ollut viisasta ottaa kaksi kerralla näin syrjäiseen ja pieneen paikkaan, Tuula Pyhtinen pohtii.
Koillismaalla on harvoin vaihto-oppilaita. Susanna Taskisen muistelee, että AFS:n kautta ei ole Taivalkoskella yhtään oppilasta, eikä tällä hetkellä Kuusamossakaan. Kuusamossa on saattanut olla vuodessa yhdestä kahteen oppilasta.
– Yleensä menee niin, että kun on paikkakuntia, joissa on paljon vaihto-oppilaita ja isäntäperheitä, niin muutkin perheet näkevät, että tuohan on ihan kivaa touhua. Kun on alueita, joista ei ole ollut vaihto-oppilaita, ei ole tavallaan esimerkkiä, Taskinen pohtii.
Posion tapauksessa Pätsien perhe oli alunperin ainut, joka halusi ottaa vaihto-oppilaan vastaan.