Vaikea oli saada osumaan nännikumi tonkkaan, sen saivat monet täysosumaa yrittäneet huomata Vasaraperässä. Tarkkuusheitto oli yksi ohjelmanumero kylän perinteisessä heinäkuun tapahtumassa, joka järjestettiin suoramyyntipisteellä lauantaina.
Seppo Linjakummun mukaan kylätapahtuma järjestetään perinteisesti heinäkuussa, jolloin paikalliset asukkaat ja lomalaiset pääsevät tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia.
– Muuten tällaiset kokoontumiset ovat nykyään aika harvassa.
Kari Kurtti, Juhani Karjalainen, Esa Lehtoaho ja Raimo Ihalainen olivat käyneet edellispäivänä nuotalla. Saaliiksi oli tullut Vasaralahdelta kahdessa vedossa yhteensä muutama sankko muikkua ja pikkusiikaa, niin että Kurtti pääsi savustamaan kaloja Osuuskaupan rannassa tapahtumaväelle.
Kurtin savustusmenetelmä oli suolata kalat ensin suolavedessä ja sen jälkeen savustaa ne omatekoisessa savustimessa. Savustimeen hän laittoi purun lisäksi sokeripaloja.
Vasaraperän alueella on enää neljä pikkunuottaa, joilla kyläläiset pyytävät kalaa. Karjalaisella on oma nuotta ja sillä vedetään kesän aikana kerran viikossa perjantaisin.
Kyllä kalassa pysyy, kun vain viitsii pyytää. Varsinkin talvella tulee haukia kauheita läjiä ja ne ovat isonemaan päin. Hauki on hyvä kala ja siitä saa maukkaita ruokia niin paistamalla kuin tekemällä pihvejä, Kurtti ja Karjalainen sanoivat.
– Kitkassa on kaikenlaista kalaa ja näyttää siltä, että särkien määrä on viime vuosina onneksi vähentynyt. Verkko- ja katiskamiehiä on nykyisin vain harvassa. Vain omat jäljet näkyvät, eivät naapurin.
Haatajasta kotoisin oleva Viljo Haataja asuu nykyisin Oulussa, mutta mökki on Haatajassa, jossa tulee oleiltua kesäisin.
Hän muisteli, että kansakouluaikana joskus 1950-luvulla koulumatkat tehtiin sulan aikana veneellä ja matkaa kertyi noin kolme kilometriä. Maihin tultiin Osuuskaupan rantaan. Talvella puolestaan hiihdettiin.
– Rospuuttoaikana piti kiertää lahti ja matkaa tuli seitsemän kilometriä. Koulukyytejä ei ollut eikä postiauto ottanut kyytiin.