Japanin käsillä oleva ydinturma on jälleen nostanut keskustelun ydinvoiman turvallisuudesta. Aihe on akuutti Pohjois-Suomen kannalta, sillä alueelle ollaan suunnittelemassa ydinvoimalaa joko Pyhäjoelle tai Simoon.
Energiapolitiikassa ollaan monessa suhteessa puun ja kuoren välissä, sillä helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Suomessa ydinsähköllä tuotetaan noin neljännes maamme energiasta. Käytössä olevat, 70-80 luvun vaihteessa rakennetut laitokset vanhentuvat piakkoin. Fennovoiman Simoon tai Pyhäjoelle suunnittelema voimalaitos on käytössä seuraavat 60 vuotta, ja sillä on tarkoitus kattaa 15 prosenttia valtakunnan sähköntarpeesta.
Vertailun vuoksi sanottakoon, että tuulivoiman käyttö on määrä 20-kertaistaa vuoteen 2020. Tällöin sen osuus olisi noin 7,5 prosenttia sähköntuotannosta. Tavoite on äärimmäisen kova ja tarkoittaisi 1 000-1 500 uutta tuulivoimalaa. Tuulivoima on erinomainen apu, mutta energiaratkaisujen selkärangaksi siitä ei ole. Tuulienergia on puhdas, mutta tehoton ja veronmaksajalle kallis.
Puun energiakäyttöä on tarkoitus lisätä Suomessa 2,5-kertaiseksi, jolloin sillä katettaisiin yli puolet uusiutuvan energian tarpeesta. Määrättömiin ei puun energiakäyttöä voi lisätä, tästä on metsäteollisuus jo älähtänyt.
Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuuden noin 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön lisääminen ei ole mahdollista ilmastotavoitteiden vuoksi. Vesivoiman lisärakentaminen on sekin vastatuulessa. Vesivoima on ainoa uusiutuvan energian tuotantomuoto, jota syntyisi lisää ilman veronmaksajien tukea.
Turve, jota Suomessa olisi käytettävissä Pohjanmeren öljyvarannon verran, ei sekään kelpaa ilmastovaikutuksensa vuoksi.
Kaikissa energiantuotantomuodoissa on varjopuolensa. On valittava pienimmän riesan tie. Suomessa valinta osui ydinvoimaan, jonka lisärakentamiselle näytettiin vihreää valoa viime vuonna. Simon tai Pyhäjoen rakentaminen tuo merkittävän taloudellisen piristysruiskeen koko Pohjois-Suomeen.
Ydinvoiman vastustajat vetoavat uusiutuvien lisäksi energiansäästöön, muun muassa kotitaloudet pärjäisivät paljon nykyistä vähemmällä. Sekin tie on kuljettava, mutta säästäminen ei yksin riitä ratkaisuksi.
Ydinvoimasta ei olisi mahdollista luopua nopeasti ilman mittavaa sähköntuontia. Sähkön, joka todennäköisesti olisi tuotettu venäläisessä ydinvoimalassa. Ydinvoima on siis pakko hyväksyä siirtymäkauden energiaksi, ja samalla panostettava vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen.