Mediassa on lakkiaisten kynnyksellä julkaistu perinteisiä lukiovertailuja. Oikeudenmukaisin niistä on STT:n tekemä vertailu, joka ottaa huomioon opiskelijoiden lähtötason. Muuten tehdyillä vertailuilla on lähinnä viihdearvo.
Maamme muutamassa, lähinnä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa ”eliittilukiossa” on pääsyrajana yli yhdeksän keskiarvo peruskoulusta. Kun opetettavana on valikoitunut joukko opiskelijoita, on menestys lähes automaattisesti hyvää. Lisäksi lukion hyvä maine tekee koulusta opettajille houkuttelevan työpaikan.
Koillismaan lukiot menestyivät mainiosti STT:n vertailussa. Pakollisten aineiden keskiarvoa tarkastelevassa vertailussa Taivalkoski oli sijalla 38, Kuusamo 77 ja Posio 187. Suomessa on vajaa 400 lukiota.
Koillismaan lukiot ovat opiskelija-ainekseltaan läpileikkaus ikäluokasta. Lukioihin pääsevät käytännössä kaikki halukkaat. Menestys mitataan sillä, saako opiskelija otettua käyttöönsä koko potentiaalisen lahjakkuutensa. Koitoksessa punnitaan opiskelijan oma motivaatio, opettajien ammattitaito sekä kodin ja koulun yhteistyö. Yhtä selittävää tekijää opiskelijan menestykselle ei ole olemassa.
Ylioppilaskirjoitusten ja jatko-opintojen pääsykokeen muodostamaan raskasta kaksoistestaamista on kritisoitu, mutta korvaavan järjestelmän luominen on osoittautunut vaikeaksi.
Pelkkä ylioppilastodistuksella valitseminen jättäisi jalkoihinsa hitaasti aikuistuneet. He usein ovat poikia, jotka syystä tai toisesta eivät motivoidu opiskelemaan vielä lukiossa. Pelkkä pääsykokeilla karsiminen puolestaan johtaisi siihen, että lukioista tulisi valmennuskursseja yliopistoihin ja yleissivistys jäisi jalkoihin.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten ylioppilastodistus ennustaa menestystä elämässä ja työelämässä. Tosin jatkokysymys kuuluu, mikä on ”menestystä työelämässä”. Kun ihminen tekee työkseen sitä minkä parhaiten taitaa, mihin henkilökohtaiset kyvyt viittaavat ja mistä tykkää, on suomalainen koulutusjärjestelmä onnistunut tehtävässään.