Sydänpysähdyspotilaan elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana parantaa potilaan selviytymisennustetta, sillä sen myötä maallikoiden aloittamien elvytysten määrä kasvaa ja ensihoitoyksiköiden vasteajat lyhenevät. Myös mobiiliteknologian käyttö elottomuuden tunnistuksen apuvälineenä on tulevaisuudessa mahdollista, osoitti lääketieteen lisensiaatti Sakari Syväojan väitöstutkimus.
Sydänpysähdyksestä toipumisen ennuste riippuu useista tekijöistä potilaan hoitoketjussa. Ennusteen kannalta ensiarvoisen tärkeää on elottomuuden alusta elvytystoimien aloittamiseen kulunut aika. Jokainen hetki ilman elvytystoimia vähentää potilaan selviytymismahdollisuuksia. Jos elottomuutta ei hätäpuhelun aikana tunnisteta, elvytystoimien aloittaminen todennäköisesti viivästyy ensihoitoyksikön saapumiseen saakka. Tämä viive saattaa olla potilaalle kohtalokas.
Hätäkeskuspäivystäjälle elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana on haasteellista. Ennalta sovituilla, elottomuuden oireita kartoittavilla kysymyksillä pystytään aiempien selvitysten mukaan tunnistamaan noin 70 prosenttia elottomuuksista. Tunnistaminen saattaisi onnistua paremmin, mikäli käytettävissä olisi sydämen rytmiin perustuva elottomuuden tunnistusmenetelmä. Tässä menetelmässä matkapuhelimella ja siihen liitetyllä mobiiliteknologialla sydämen rytmi rekisteröitäisiin, analysoitaisiin ja voitaisiin lähettää edelleen hätäkeskukseen tulkittavaksi.
Syväojan väitöstutkimus vahvistaa elottomuuden tunnistamisen merkitystä sairaalan ulkopuolella tapahtuvan sydänpysähdyksen ennusteeseen. Tutkimuksen tulosten mukaan hätäkeskuspäivystäjät tunnistivat asetettujen tunnistuskriteerien perusteella 81 prosenttia sydänpysähdyksistä. Jos elottomuus oli tunnistettu, saatiin oma verenkierto palautettua 49 prosentille ja sairaalasta selviytyi elossa pois 23 prosenttia potilaista. Jos elottomuutta ei hätäkeskuksessa onnistuttu tunnistamaan, saivat ensihoitajat palautettua oman verenkierron 40 prosentille potilaista ja edelleen 16 prosenttia selvisi elossa pois sairaalasta. Vuosien 1997 - 2013 välillä puhelinelvytysohjeiden antaminen, maallikkoelvytystä saaneiden potilaiden osuus sekä kammiovärinärytmin aiheuttamasta elottomuudesta selviäminen lisääntyi selvästi. Elottomuuden tunnistaminen myös nopeutti ensihoitoyksikön saapumista.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin matkapuhelimen kokoiselta alueelta rekisteröidyn sydänfilmin (EKG:n) soveltuvuutta elottomuuden tunnistamiseen ja pohdittiin mahdollisuuksia käyttää mobiiliteknologiaa EKG:n rekisteröintiin sekä elottomuuden tunnistamisen apuvälineenä. Matkapuhelimen kokoiselta alueelta rekisteröity EKG oli laadukas ja sovelias käytettäväksi sydämen rytmiin perustuvaan elottomuuden tunnistamiseen. Vapaaehtoisilta koehenkilöiltä ja potilailta keskeltä rintalastaa suoritetut EKG-rekisteröinnit olivat korkealaatuisia huolimatta siitä, että EKG - kompleksin koko oli pienehkö. Sydänlääkärit tulkitsivat kaikki matkapuhelimen kokoiselta alueelta rekisteröidyt EKG:t oikein. Automaattinen sydäniskurin eli defibrillaattorinsuorittama rytmianalyysi oli oikea kaikissa koehenkilöiden ja potilaiden normaaleissa rytmeissä sekä myöskin suurimmassa osassa elottomuutta aiheuttavista kammiovärinärytmeistä.
Tutkimuksessa valvotuissa olosuhteissa aiheutetun kammiovärinän noin 10 sekunnin kesto oli joissakin tapauksissa liian lyhyt automaattiseen tunnistukseen. Aidoissa olosuhteissa kammiovärinän kesto ei ole tulkintaa rajoittava tekijä.
Tulosten perusteella elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana parantaa sydänpysähdyspotilaan selviytymisennustetta. Tunnistamisen seurauksena puhelun soittajalle annetaan elvytysohjeet, jolloin maallikon aloittamien elvytysten määrä lisääntyy. Tunnistuksen myötä myös ensihoitoyksiköiden vasteajat lyhenevät. Myös mobiiliteknologian käyttö elottomuuden tunnistuksen apuvälineenä on tulevaisuudessa mahdollista. Normaalin EKG:n ja elottomuutta aiheuttavan kammiovärinärytmin rekisteröinnit matkapuhelimen kokoiselta alueelta olivat laadukkaita ja käyttökelpoisia rytmiin perustuvaan sydänpysähdyksen tunnistukseen. Tämän kaltainen uusi lähestymistapa elottomuuden tunnistamiseen vaatii lisätutkimuksia.
Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri Sakari Syväojan väitöskirja Recognition of out-of-hospital cardiac arrest (Sairaalan ulkopuolisen sydänpysähdyksen tunnistaminen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Veli-Pekka Harjola Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jouni Kurola Itä-Suomen yliopistosta.