Sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudistamishankkeessa on päästy lopulta niin pitkälle, että vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta 18 maakunnalle vuoden 2019 alusta. Palvelujen tuotantoon tulee markkinaehtoinen kilpailu, jossa asukkailla on valinnanvapaus. Näin lupaillaan.
Erittäin moni asia on vielä koko sote-uudistuksessa auki lähtien aivan perustason palveluiden järjestämisestä valtavaan kiinteistömassaan, joka terveys- ja sosiaalipuolella on.
Hallituksen esityksen mukaan maakunnat tulevat vastaamaan julkisesti rahoitettujen palveluiden järjestämisestä, mutta niiden tulee siirtää oma palvelutuotanto suurelta osin erilliseen yhtiöön. Näin ne kilpailevat muiden palvelutuottajien kanssa samalla tasolla.
Todennäköisesti suuri osa tuotannosta tulee olemaan muiden kuin kuntien tuottamia palveluita, yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden.
Sote-uudistuksen kunniakkaana tavoitteena on saada aikaan säästöjä, mutta samalla parantaa palveluita. Tämä kuulostaa hyvältä ajatukselta. Mutta varsinkin syrjäseuduilla pienissä kunnissa sote-uudistus herättää edelleenkin pelkoja.
Kun säästöjä ja tehokkuutta haetaan, on uhkana, että pienten kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut ajetaan alas ja ne keskitetään suurempiin yksiköihin. Palvelut täytyy hakea entistä kauempaa. Se maksaa ja voi vaikuttaa jopa potilasturvallisuuteen.
Myös valinnanvapaus voi jäädä syrjäseuduilla vain tyhjäksi puheeksi. Otetaanpa joku pieni, muutaman tuhannen asukkaan kunta. Kysymys kuuluu, kuinka halukkaita esimerkiksi yksityiset palveluntuottajat ovat toimimaan tällaisessa ympäristössä. Raha ja suuret potilasmäärät tulevat ratkaisemaan paljon ja pienet vähäväkiset kunnat joutuvat vaikeaan tilanteeseen. Kovin suuria valinnan mahdollisuuksia tuskin tulee olemaan.
Uudistuksen voimaantuloon on aikaa vielä runsaat kaksi ja puoli vuotta. On siis vielä aikaa tarkastaa ja korjata uudistuksen puutteita, mitä jo nyt on nähtävillä.