Pimeinpänä vuodenaikana
matalalta aurinko harvoin
maata hipaisee
hangella leikittelee,
kiteet kristalleina säkenöivät
yöllä safiireina sinertävät
tuikuttaessa tähtien
lukemattomien.
Monenlaiset lyhdyt ja lamput
pihoilla ja kaduilla
joululle leiskuttavat,
sähkökyntteliköt
ikkunoilla vilkuttavat.
Aito kynttilä ympärilleen
luo piirin sadunomaisen
salaperäisen.
Mielessänikö kaamos silti?
Sisinpäämme etsii tietä
hento Joulutähden säde,
olkoon päivä tahi yö
tämänkin kaamoksen aikana.
Sanan valoa se tuo:
”Alussa oli sana ja
Sana oli Jumalan tykönä.
Ja valkeus loistaa pimeydessä
Sen kaltaista kirkkautta
kuin ainokaisella Pojalla
on Isältä ja Hän on
täynnä armoa ja totuutta.”
Valaistus käy läpi olemukseni.
On Joulu nyt.
Ilosta kyynel kimmeltää.