Pääkirjoitus
Maan hallituksen tavoite velkaantumiskehityksen taittamisesta uhkaa karata taivaanrannan taa. Ilman tuntuvia lisäsäästöjä velkasuhdetta ei saada kääntymään laskuun.
Suomen pankin ennusteen mukaan valtion velka puhkaisee nykymenolla 60 prosentin velkakaton vuonna 2017. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen velkarajan ylittämistä pidetään kohtalokkaana Suomen kolmen A:n luottoluokitukselle. Luokituslaitokset tarkkailevat jo nyt Suomea jatkuvan velkaantumisen takia.
Luottoluokituksen lasku tietäisi talousvaikeuksia myös kunnille, joiden lainahoitokulut kasvaisivat merkittävästi.
Luottoluokitukset ja kolmet A:t kulkevat kaukana koillismaalaisten arjesta. Tunne on valheellinen. Koillismaalla elätellään ehkä liikaakin toivetta, että kuntatalouden ongelmiin on tulossa valtion taholta ratkaisu. Tähän luottamukseen ei pidä tuudittautua. Vain mojova talouskasvu voisi tehdä valtiosta jälleen anteliaan, muuten valtio jakaa kunnille niukkuutta.
Talouskeskustelua joudutaan jatkuvasti käymään kunnissa, joilla on suuri rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana. Talouden pito ei ole helppoa tilanteessa, jossa esimerkiksi Posio on. Säästää ei oikein voi, kun jäljellä on lähes ainoastaan lakisääteisiä palveluja.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi, että julkisen talouden kuntoon saattamiseen tarvitaan koko vuosikymmenen kestävä sopeuttamisohjelma. Sana tarkoittaa käytännössä sitä, että julkisten palvelujen tuottaminen joutuu kipeidenkin tarkastelujen kohteeksi.
Suomalaisista on sanottu, että kansamme näyttää parhaat puolensa vaikeimmissa paikoissa. Tätä yksituumaisuutta tarvitaan Koillismaalla tulevina vuosina.
Yksituumaisuus ei tarkoita samanmielisyyttä kaikissa asioissa, vaan että alueella on tietyt yhdessä sovitut päämäärät, joita kohti pyritään. Onneksi tästä päämäärätietoisuudesta on näyttöjä. Juusto Kairan pelastaminen on esimerkki siitä, mitä koillismaalaiset voivat yhteistyöllä saada aikaan.