Pääkirjoitus
Metsähallitus on muutosten edessä. Sitä koskeva lakiuudistus on parhaillaan työn alla. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan eräs yksityiskohta asiakokonaisuudessa olisi valtion vesien siirtyminen kansalaisten vapaasta käytöstä liiketalouskäyttöön.
Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton saamien tietojen mukaan valtavaa kansallisen vesiomaisuuden siirtoa bisnekseen suunnitellaan. Kyse on yli kahdesta miljoonasta hehtaarista meri- ja järvialueita. Ilmeisesti Koillismaan suurien järvien selvät eivät kuitenkaan olisi mukana suunnitelmissa. Mutta koskaan ei tiedä, mitä lopulta tapahtuu.
Ajatus Metsähallituksen, siis valtion eli meidän järviomaisuuden liiketaloudellistamisesta ei tunnu hyvältä ajatukselta. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa Metsähallituksella on paljon maita ja vesiä, joita paikalliset ihmiset ovat voineet käyttää hyväkseen kohtuullisia metsästys- ja kalastusmaksuja maksaen.
Jos vedet otettaisiin puhtaasti liiketaloudelliseen käyttöön, niitä voisivat hyödyntää vain ne, joilla on eniten rahaa. Tämä kaventaisi selvästi paikallisten ja myös muiden tavallisten suomalaisten mahdollisuuksia vesien käyttöön. Varmasti myös ammattimainen kalastus järvialueilla vaikeutuisi.
Kalastaminen on yksi suomalaisten ihmisten suosituimmista ja vieläpä yksi vanhimmista harrastuksista. Moni on valinnut jopa asuin- ja työpaikkansa hyvien kalastuspaikkojen perusteella. Tällainen etuus osittain menetetään, jos kalastusmahdollisuuksia rajoitetaan ja oikeuksista ryhdytään perimään korkeata hintaa.
Kokonaan eri asia ovat sitten Metsähallituksen erityiskalastusalueet kuten esimerkiksi Taivalkosken Kylmäluoma tai Suomussalmen Hossa. Ne ovat kokonaisuudessaan pieniä lampi- tai järvialueita, joita koskevat erityssäädökset. Tällaisiin paikkoihin ei ole mitään vastaan sanomista eivätkä ne haittaa kenenkään kalastusharrastusta.
Toivottavasti suunnitelmat valtion vesien siirtymisestä liiketalouskäyttöön eivät toteudu.