Val­von­tae­läin­lää­kä­ri: Lem­mik­kien koh­te­lus­sa paljon pa­ran­net­ta­vaa – paikoin syn­ty­nyt jopa vil­li­kis­sa­po­pu­laa­tioi­ta

Hevoset ovat aina olleet minulle tärkeä harrastus ja oikeastaan myös eräänlainen terapiamuoto, valvontaeläinlääkäri Minna Haataja sanoo.

Kuva: Suvi Peltola

Kuva: Suvi Peltola

Kissojen ja pihakoirien kohtelussa on paljon parannettavaa Koillismaalla. Alueen eläintensuojeluvalvonnasta vastaavan valvontaeläinlääkärin Minna Haatajan mukaan etenkin kissojen asiat ovat pahasti pielessä.

Yksi osa ongelmaa ovat taajamissa vapaana liikkuvat kissat, joilla ei ole kaulapantaa tai mikrosirua. Niitä ei voi tunnistaa kuuluvaksi kenellekään eikä kukaan liioin tahdo tunnustautua niiden omistajaksi.

Alueellisesti, esimerkiksi Posiolle, onkin syntynyt merkittäviä villikissapopulaatioita.

– Kissojen arvostuksen pitäisi selvästi parantua. Tällä hetkellä ne ovat vieläkin kotieläinmaailmassa kakkosluokan kansalaisia. Ajatellaan, että kyllä kissa selviää talven omillaan tai jos ei selviä, se joutaakin kuolla pois, Haataja kertoo.

– Totuushan on, että kissa ei pärjää talvea ulkona. Kissa ei kuulu Suomen luontoon, hän painottaa.

Pihakoirien kohdalla Haatajaa huolettaa niiden lajityypillisten tarpeiden laiminlyönti. Valvontaeläinlääkäri kohtaa valitettavan usein tapauksia, joissa koira kyllä ruokitaan, mutta jätetään muuten käytännössä kokonaan vaille huomiota.

Eläinsuojelusäädöksen velvoittavat, että koiran on saatava säännöllisesti liikuntaa ja mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen joko muiden koirien tai vähintään sen laumaan kuuluvien ihmisten kanssa.

– Jos viedään kerran päivässä ruokaa ja juomaa, se ei ole hyvää koiranpitoa, Haataja sanoo.

Epäkohtien vastapainoksi Haatajalla on myös hyvää sanottavaa täkäläisestä eläintenpidosta. Esimerkiksi lypsylehmillä on ilahduttavan pitkä jaloittelukausi ja niistä näkee, että ne ovat tuottajille tärkeitä.

Toinen valvontaeläinlääkärin silmää miellyttävää kohtelua saava eläin on hevonen. Kuluvalla viikolla vietettävän eläinten viikon teemaeläimellä on hyvät edellytykset tehdä sitä, mitä se on luotu tekemään eli liikkua ja laiduntaa.

– Kaupunkirakenteemme mahdollistaa suuret tarhat ja laitumet. Täällä on lisäksi paljon pihattoja, mikä on hevosen terveydelle aina hyvä juttu.

Yhtä asiaan hevostenkin kohdalla voitaisiin silti vielä parantaa.

– Hevosta ei pitäisi pitää yksin. Se on laumaeläin, joka voidakseen hyvin tarvitsee lajitoverin. Esimerkiksi lammas ei siis korvaa hevoselle lajitoveria. Eläinsuojelusäädösten puitteissa tästä ei vielä ole mainintaa, mutta toivottavasti työn alla olevassa eläinsuojelulain uudistuksessa puututaan asiaan.