Van­hem­mat hyö­dyn­tä­vät il­mai­sia hen­gäh­dys­tau­ko­ja - Seu­ra­kun­nis­sa mie­ti­tään uusia tu­ki­muo­to­ja: "Per­hei­den arki on le­vot­to­mam­paa kuin aiem­min"

Tilanne on sama koko Koillismaalla. Hengähdystauko arjesta on termi, jolla voisi kuvailla mitä lapsiperheet kaipaavat seurakunnalta tänä päivänä.

Niin Kuusamossa kuin Posiolla suosittuja ovat parkkikerhot, joihin voi tuoda lapsena hoitoon muutaman tunnin ajaksi ja mennä itse vaikkapa kauppa-asioille, kampaajalle, salille tai vaikkapa nukkumaan univelkoja pois.

– Se on ilmainen ja siihen ei tarvitse sitoutua kuin yhdeksi kerraksi kerrallaan, Kuusamon seurakunnan kappalainen Marika Villikka selittää suosion syytä.

Parkkikerho on tarkoitettu kävelyikäisistä 2.-luokkalaisille. Kuusamossa on huomattu, että sitä vanhemmillekin lapsille tarvitaan toimintaa. Kuusamossa aloitettiinkin muutama vuosi sitten koululaisten olohuone, joka on suunnattu pääasiassa 3-4-luokkalaisille.

– Se on tällä hetkellä meidän suosituin ryhmä. Siinä saattaa käydä jopa 30 lasta iltapäivässä, Villikka tietää.

Myös perheiden yhteiset iltapäivät, joissa voi tulla valmiiseen ruokapöytään tai suunnitellun ohjelman ääreen, vetävät perheitä.

Taivalkoskellakin on huomattu, että juuri matalan kynnyksen palvelut vetävät.

– Ja juuri ruokapuoli on se, joka vetää, kertoo Taivalkosken seurakunnan nuorisotyönohjaaja Hanna Pernu.

Suunnitelmissa onkin esimerkiksi ”kokkauskurssit” toisen asteen opiskelijoille, sillä osalla opiskelijoista ruoanlaittotaito on heikko.

Hektinen arki, työelämän lisääntyneet vaatimukset ja elämän kokonaisvaltaisen kuormittavuuden lisääntyminen näkyvät lapsiperheiden kaipaaman tuen muodossa. Seurakuntien toiminnot on perinteisesti otettu tarpeellisena vastaan niissäkin lapsiperheissä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Nyt perheiden muuttunut arki ja vieraantuminen kirkosta on vienyt seurakunnat uuden tilanteen eteen.

– Perheiden arki on ehkä levottomampaa kuin aiemmin. Ei ole niin selkeitä aikatauluja kuin perheissä on aiemmin ollut tai arki on liiankin aikataulutettua. Sehän tarkoittaa meidän suunnassa sitä, että meidän pitää miettiä tarkemmin sitä, että mihin kellonaikoihin ja mitä me tarjoamme, Villikka pohtii.

Valtakunnallisella tasolla perheiden tarpeita ei voi niputtaa yhteen. Maaseutumaisissa kunnissa kaivataan lastenhoitoapua, mutta kaupungeissa toimijoita on silläkin saralla enemmän.

Kokkosen mukaan valtakunnallisesti nyt koetaan tärkeimmäksi asiaksi se, että seurakuntien kaikille avoimet palvelut, jotka ovat olleet edullisia tai ilmaisia, pysyvät myös sellaisina.

– Esimerkiksi korjaava työ, jota tekee kirkon perheneuvonta. Se on edelleen kaikille suomalaisille ilmaista riippumatta siitä, että kuuluuko kirkkoon vai ei.

Lue juttu kokonaisuudessaan näköislehdestä tai printistä.