Van­hem­pien tehtävä on luoda tu­le­vai­suu­den uskoa, pohtii neljän lapsen isä Jouko Man­ni­nen

Koti on Jouko Manniselle paikka, jonne perheen monet sukupolvet kokoontuvat. On mukavaa, kun talo on täynnä väkeä, Manninen sanoo.
Koti on Jouko Manniselle paikka, jonne perheen monet sukupolvet kokoontuvat. On mukavaa, kun talo on täynnä väkeä, Manninen sanoo.
Kuva: Mikko Halvari

Kannusta, ole suvaitsevainen ja luo uskoa tulevaisuuteen. Neljän lapsen isä ja Kuusamon kaupunginjohtaja Jouko Manninen on halunnut vanhempana olla lapsilleen tuen ja turvan antaja.

– Omat vanhempani ovat olleet erittäin kannustavia. Rakkautta ja rajoja oli sopivasti ja samanlainen vanhempi olen halunnut olla omille lapsilleni, Manninen kertoo.

Turhasta komentelusta Manninen ei välitä.

– En pidä, että komennetaan ja sitä olen pyrkinyt välttämään myös lasteni kanssa. Sen sijaan, että kasvattaminen perustuisi kieltoihin, olen pyrkinyt opastamaan lapsia oikeaan suuntaan. Kääntämään mielenkiinnon ehkä kielletystä tekemisestä sallittuun.

Sama ajattelumalli on toiminut myös murrosikäisten lasten kanssa.

Naimisissa Jouko ja Taina Manninen ovat olleet 35 vuotta. Isäksi Manninen tuli ensimmäisen kerran 24-vuotiaana. Lapset Elina, Lauri, Hilkka ja Kaisa syntyivät viiden vuoden sisään vuosina 1987-1992.

– Eli kiirettä piti neljän pienen lapsen kanssa, mies nauraa ja jatkaa, että hänelle ajatus suuresta perheestä ja useista sukupolvista saman katon alla on aina ollut läheinen.

– Haaveilin lapsena maanviljelijän ammatista ja minulla siihen yhdistyi mielikuva suuresta perheestä. Maanviljelijäksi en päätynyt, mutta metsätilallinen minusta kuitenkin tuli ja sain oman perheen. Tykkään siitä, että on paljon porukkaa ympärillä. Lapset ja oma perhe on suuri siunaus.

Kukin kykyjensä ja aikataulujensa mukaan – ja ehkä välillä vähän rouvan käskystäkin. Näin Manninen kuvailee vanhempien työnjakoa perheessä lasten ollessa pieniä.

– Pihatyöt ja auton tankkaus ovat minun vastuulla paljon edelleenkin. Ruoanlaitosta tykkään ja kyllä minä siivoankin, jänispaistin haastattelupäivän aamuna uuniin laittanut Manninen kertoo.

Elämäntäyteistä aikaa, Manninen muistelee vuosia, jolloin lapset olivat pieniä. Iltaisin koko porukka kokoontui yhteen ja lapsille luettiin iltasatuja.

– Se oli perheen yhteinen juttu ja jäänyt elävästi mieleeni. Laurin kanssa otettiin monasti sitten leikkimielistä painimatsia, aivan kuten minä tein aikoinaan oman isäni kanssa.

Lapsilleen Manninen on halunnut opettaa vastuunkantoa. Jos johonkin ryhtyy, pitää se myös saattaa loppuun.

Aikuistuneet lapset ovat jo maailmalla, löytäneet oman paikkansa ja kumppaninsakin. Vanhempien huoli lapsistaan ei kuitenkaan kaikkoa.

– Kyllä sitä haluaa olla turvaavana takaporttina, jos lapsilla nousee elämänkysymyksiä, joihin haluavat keskusteluapua. Kodin ovet ovat aina avoimina lapsille puolisoineen.

Uuden vaiheen vanhemmuuteen Manninen sai viime tammikuussa ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä.

– Lapset ovat kasvattaneet ja kasvattavat minua edelleen. Uudella sukupolvella on aina uusia ajatuksia, joista meidän on hyvä ottaa vaarin. Iän myötä olen saanut lisää ymmärtäväisyyttä ja suvaitsevaisuutta.

Manninen kokee itsensä osana sukupolvien ketjua. Yksi vanhempien tärkeä tehtävä on luoda lapsille uskoa tulevaisuuteen.

– Haluaisin, että toivon näkökulmaa tuotaisiin enemmän esille. Ilmasto- ja ympäristöasiat ovat nyt pinnalla, mutta epätoivon ei saa antaa vallata alaa. Tulevaisuuden uskosta voi luottavaisin mielin pitää kiinni. Realisti täytyy olla, mutta emme voi käpertyä huolien alle.

Isänpäivää Mannisilla vietetään perinteiseen tapaan – kahvia ja kakkua vuoteeseen. Tänä vuonna isänpäivää tosin vietetään ensimmäisen lapsenlapsen luona.

– Olenko osannut osoittaa ja näyttää tarpeeksi rakkautta lapsilleni?

Tätä Manninen pohtii kysyttäessä, onko jokin asia vanhemmuudessa jäänyt harmittamaan.

– Rakkautta osoitetaan enemmän tekojen kautta. Niinhän me koillismaalaiset miehet teemme.

Jotakin Mannisten vanhemmuudesta kertonee se, että lapsista jo kaksi on halunnut pitää häänsä kotipihassaan Kuusamojärven rannassa. Koti on paikka, jossa vietetään elämän tärkeimmät hetket.