Pääkirjoitus
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten varallisuus on reaalisesti kaksinkertaistunut 1980-luvun lopulta. Suurin osa omaisuudesta on kiinni asunnoissa, jotka ovat tavallisten ihmisten elämän suurin yksittäinen hankinta.
Asuntojen hintojen kehityksellä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Yle uutisoi, kuinka moni vanha syrjäseudulla sijaitseva omakotitalo saattaa osoittautua lähitulevaisuudessa lähes arvottomaksi. Kiihtyvä muuttoliike vie väkeä kaupunkeihin. Samaan aikaan ikääntyneet suunnittelevat muuttoa syrjäkylistä kohti keskustaa, mikä entisestään lisää vanhojen omakotitalojen tarjontaa ja laskee hintoja.
Asuntomarkkinoiden voimakas jakautuminen häviäjiin ja voittajiin on toteutuessaan suuri yhteiskunnallinen ongelma. Näköpiirissä on varallisuuden uusjako, jossa voittajat ovat kaupungeissa ja maksajat maaseudulla.
Asuntomarkkinoiden epäsuhta hyydyttää asuntojen kysyntää myös kaupungeissa, koska jos lähtöalueella ei saa asunnostaan kunnon hintaa, ei kaupungista pysty ostamaan asuntoa. Ilmiö vähentää ihmisten halukkuutta kulkea töiden perässä.
Suomessa on 1,1 miljoonaa omakotitaloa, joista alle 100 tuhatta sijaitsee väestöään voimakkaasti lisäävällä pääkaupunkiseudulla.
Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen, ei pelkästään suomalainen ilmiö. Sen mukanaan tuomien lieveilmiöiden hallitsemiseksi on jälleen nostettava arvoonsa aluepolitiikka, jonka tarpeellisuutta nykyaikana on aiheettomasti epäilty.
Asuntomarkkinoiden – ja moni muu asia – kehitys osoittaa, että aluepolitiikalle on suurempi kysyntä kuin kenties koskaan. Asuntomarkkinoiden kehitys kertoo, miksi aluepolitiikka on hyödyllistä myös pääkaupunkiseudulla asuville.
Kestävin keino on työpaikkojen luominen, missä vastuu on alueella, mutta valtio voi tarjota vetoapua. Mihin esimerkiksi jäivät puheet valtiohallinnon alueellistamisesta?