Var­hais­ke­vään luonnon jälkiä – Lumen alla iki­vih­reä puo­luk­ka ja monet sam­mal­la­jit odot­ta­vat kesää. Nyt voi bongata tal­vi­vä­ri­siä eläimiä ja kos­ki­ka­ro­ja

Emmi Virsula Metsähallitukselta näyttää alkukevään hangelta löytynyttä, oravan syömää käpyä.

Kuva: Mikko Halvari

Talviturkkisen, valkoisen jäniksen jäljet on helppo tunnistaa luonnosta: ne muodostavat melkeinpä Y-kirjaimen.

Kuva: Mikko Halvari

Talven uinuvalta tuntuva hiljaisuus väistyy pikku hiljaa, vaikka lämmin kevät antaa vielä odottaa. Luonnossa voi jo bongata keväisiä elämän merkkejä.

Päästäisen jälkiä hangella, syötyjä käpyjä, lintujen reviirilaulua.

Oulangan luontokeskuksen asiakasneuvoja Emmi Virsula lähti Koillissanomien kanssa luontoon tutkimaan, mihin kaikkeen nyt talven ja kevään taitteessa kannattaa luonnossa kiinnittää huomionsa.

Virsulalle itselleen selkein kevään merkki on lintujen laulun paluu talven jäljiltä.

– Niiden laulua kuuluu jo paljon, Virsula kertoo.

Linnut ryhtyvät kevään korvalla ääntelehtimään reviirilaulujaan ja etsimään parittelukumppania. Kuusamolainen biologian opettaja Pekka Virtanen kertoo muuttolintujen olevan seuratuin kevään merkki.

– Joutsenet ja pulmuset ovat ensimmäisiä tänne saapuvia muuttolintuja. Tiedetään myös talvehtineita joutsenia, Virtanen kertoo.

Virsula vinkkaa, että mustavalkoisia koskikaroja kannattaa vielä bongata ennen kuin ne muuttavat kesäksi pohjoisempaan.

– Myös käpylinnut ovat varhaisia kevään lajeja, Virsula kertoo.

Käpy hangella kertoo aktiivisesta elämästä. Orava, tikka ja käpylintu himoavat niiden siemeniä. Virsula tutkii löytämäänsä käpyä. Hän uskoo sen olevan oravan jäljiltä.

– Orava pitää käpyä niin, että siltä jää kävyn terävä pää syömättä.

Tarkkasilmäinen kulkija voi bongata myös saukon, jäniksen ja päästäisen jälkiä lumelta.

Veden alla elo on vielä hiljaista, sillä kaloille on ominaista, että niiden liikkuminen, syöminen ja aktiivisuus vähenevät kylmässä vedessä.

Vedessä liikkuu kuitenkin hyönteisiä ja sellaisen voi bongata myös lumelta.

– Tumma ja pitkänomainen koskikorento saattaa nousta hangen päälle lisääntymismenoihin, Virtanen kertoo.

Ensimmäisiä kevään merkkejä kasvikunnassa ovat pajunkissojen puhkeaminen ja näsiöiden kukkiminen. Paju on monelle tuttu, näsiä ei juurikaan.

Myrkkymarjaisella, punaviolettikukkaisella näsiällä on yksi erikoisuus.

– Näsiät kukkivat ensin ja vasta sitten tulevat lehdet, Virsula kertoo.

Sienestäjiä hemmotellaan kevään ensimmäisellä herkulla, korvasienellä. Sen tuloon on silti aikaa, sillä sitä näkyy usein vasta toukokuulla.

Luonto ei uinu edes lumipeitteen alla. Virsula löytää helposti elämän merkkejä luontopolun maastosta.

– Lumen alla on ikivihreää. Sieltä löytyy puolukkaa, nahkajäkälää, seinäsammalta, Virsula luettelee.

Lumen päältä voi bongata myös päästäisen jälkiä. Niitä on käynyt vilistelemässä myös luontokeskuksen pihamaalla.

– Huomasimme eilen, että päästäinen on tainnut käydä kaivamassa roskiksien alta, Virsula kertoo.

Auringonvalon määrän nousun on selvä saapuvan kevään merkki kaikille eliöille.

Luonto odottaa silti vielä täydellistä heräämistään, niin kasvit kuin eläimet.

– Luonnossa ei ole selkeää rajaa keväälle ja talvelle, vaan muutos on jatkuva ja vähittäinen, Pekka Virtanen kertoo.

Kasvit odottavat auringon lämpöä ja lumipeitteen sulamista.

– Kevät ja kesä ovat täällä niin lyhyitä, että kasvien pitää ottaa kaikki ilo irti lyhyestä lämpimästä ajasta, Virsula toteaa.