Varjo kir­kas­tui yk­kös­sa­duk­si

Napero-Finlandia 2010 voittaja Anni Keskipoikelan haaveena on lastenkirjailijan ura. Anni on aika varma siitä, ettei omassa suvussa ole ainakaan vielä toistaiseksi yhtään kirjailijaa.
Napero-Finlandia 2010 voittaja Anni Keskipoikelan haaveena on lastenkirjailijan ura. Anni on aika varma siitä, ettei omassa suvussa ole ainakaan vielä toistaiseksi yhtään kirjailijaa.

Anni Keskipoikela Napero-Finlandia voittajaksi

Napero-Finlandia 2010 voittaja, kokkolalainen Anni Keskipoikela, 11, riimitteli voittosadun hienoisessa kuumeessa. Varjo-voittosatu kirkastui hetki hetkeltä. Anni antoi kynänsä kipittää paperilla noin tunnin kerrallaan. Sitten oli taas levähdettävä. Lopputuloksena tuotos, jota ylituomari Niilo Keräsen oli vaikea vastustaa.

– Kyllähän tämä voitto on melkoinen yllätys, iloitsee sanataidetta opiskeleva Anni.

Napero-ikonin eli pännäpään maanantaina Päätalokeskuksessa pokannut Anni on aikeissa tarttua kynään ihan kohtapuoliin. Hänen ja kaverinsa ideariihessä puidaan parhaillaan yhteistä projektia, Päiväkirjaa, jonka kansien väli on vielä visusti salattua.

– Aion jatkaa kaverin kanssa kirjoittamista ja haaveenani on lastenkirjailijan ura. Sellaisia lastenkirjoja, joissa on kuvia.

Anni Keskipoikelan rakkaimpia harrastuksia ovat kuvataiteen tekeminen ja kalastus. Mielikalana venkoilee monien tarinoiden raitapaita, körmyniskainen ahven.

– Kyllähän tuosta ahvenestakin voisi kehitellä tarinaa, pilkistelee ja hymyilee lahjakas sanankäyttäjä Sadun päivänä.

Ylituomari Niilo Keräsen valitsema Varjo on arvotettu taitavasti sommitelluksi tarinaksi. Se on puolittainen kauhukertomus sairastuneen lapsen painajaisunesta, jossa on klassinen hyvän ja pahan taistelu omaperäisessä muodossa.

– Tarinan hiukan hämärä juoni, taitava kerronta ja kaunis kieli luovat hyvin intensiivisen tunnelman, taianomaisuuden, joka pitää lukijan tiukasti otteessaan koko sadun ajan.

Kirjoittaja on Keräsen mielestä todella lahjakas sanankäyttäjä, ja unitarinan loppuratkaisukin on saatu kohtalaisen mukavaksi.

– Mikä ei suinkaan ole helppoa, koska unesta heräämisen tapahtuma tällaisissa saduissa on hyvin tavanomainen ja odotettu. Tässä tarinassa tiheä tunnelma ikään kuin laantuu suvannoksi, kuvailee Keränen.

Tämänvuotisten satujen parhaimmistosta tämä tarina kuitenkin pysyy tiukimmin vuoden teemassa.

– Pitkä tarina ylittää kyllä aika reippaasti joustavienkin sääntöjemme ylärajan, sadun tiiviys sen kuitenkin korvaa.

Ilmoita asiavirheestä