Yhteiskunnan tuella räyhäävä rapajuoppo, opettajalle haistatteleva bensan ja tupakankatkuinen teini, kännykkäänsä räpläävä kaverilleen käsittämätöntä mölötystä höpöttävä partaukko? Vai kiikkustuolissaan kotihoitajaa odottava Suomi-sata-villasukkaa kutova mummeli tai kaurissilmäinen kiharapäinen perheensä menettänyt pienokainen?
Ketä haluaisit auttaa? Ketä toivoisit yhteiskuntamme auttavan?
Olen äärettömän ylpeä siitä, että tässä hyvinvointivaltiossamme pyritään auttamaan heitä kaikkia. Juoppo voi olla entinen rakastava perheenäiti, partaukko yrittää saada yhteyttä kadonneeseen perheeseensä, teini on juuri haukuttu kavereidensa toimesta. Mikä minä olen ihmisen arvoa määrittämään?
Vaikka olen sitoutumaton enkä ylipäätään oikein puoluepoliittinen ihminen, olen ylpeänä vasemmistoliiton listoilla. Ylpeänä siksi, että siihen porukkaan kuuluu ihmisiä, joille ihmisarvo on tärkeä - syntyperästä, vakaumuksesta, tittelistä tai suuntautumisesta riippumatta. Vasemmistoliiton tavoitteena on edistää tasa-arvoisesti kuntalaisten koulutusta, varhaiskasvatusta, työllisyyttä ja työehtoja, asumista, ympäristöä sekä sosiaali - ja terveyspalveluja. Näihin teeseihin on helppo yhtyä. Sisällöt ovat inhimillisiä ja konkreettisia, esimerkiksi ”henkilökunnan jaksamisesta ja kehittymismahdollisuuksista huolehditaan”. Kehittyäkseen on päästävä koulutuksiin ja päästävä tapaamaan henkilöstöä muuallakin kuin Kuusamossa. Pysyäkseen terveenä työpaikan sisäilman on oltava kunnossa.
Kuusamossa osataan hoitaa asioita hyvin, mutta aina on myös korjattavaa. Esimerkki onnistuneesta toiminnasta ovat kolmannen sektorin hyväntekijät, jotka vailla palkkaa järjestävät, valmentavat, auttavat, toimivat tukihenkilöinä, ylipäätään olevat olemassa toisia ihmisiä varten. Kaupungin on tuettava ja arvostettava tätä hyvää työtä -myös rahallisesti. Hyvää on myös se, että kaupunki on satsannut keskimääräistä enemmän liikuntapaikkoihin ja kulttuuriin.
Ilahdun, kun näen pienten lasten riemua teletappimäessä, kuulen jäähallista elämän melskettä, kävelen vastaan kaikenikäisten kulkijoiden kanssa upeilla rantareiteillämme tai katselen jatkuvaa hiihtäjien virtaa hyvin hoidetuilla laduillamme.
Mutta onko nuoria kuultu? Nuoria ei kiinnosta murtomaahiihto, eikä tarvitsekaan. Innostus hiihtoon herää taas keski-iän kynnyksellä. Nuorille pitää olla liikuntatiloja salibandyn, futsalin, tenniksen, skeittaamisen, ym. kiinnostavampien lajien harrastamiseen. Sisäliikuntasaleja tarvittaisiin Kuusamoon enemmän. Kaupunki torppasi jo alkumetreillä kuntalaisaloitteet skeitti- ja parkour-tiloista sekä lumilautailu- ja freestyleparkista. Tekemälleni valtuustoaloitteelle ympärivuotisesta frisbeegolfradasta keskustaan uhkaa käydä samoin. Skeittiparkki liikuntahallin takana on huonossa kunnossa. Pipolätkän tai vapaan luistelun ratoja on liian vähän.
Kaikilla ei ole varaa tai halua harrastaa jääkiekkoa tai lumilautailua. Ruka on upea paikka harrastaa, mutta aloitteet hissilippujen hinnanalennuksista paikallisille lapsille ja nuorille on useaan kertaan tyrmätty.
”Nuoriso se vaan istuu kotona niskat kyyryssä kännyköitä tai pelikoneita räpläämässä.” Miksihän?
Nuorisolle on saatava harrastuspaikkoja. On voitava harrastaa myös keveämmällä kukkarolla ja ilman seurataustaa. Nuorilta itseltään on kysyttävä, miten ja missä he haluavat liikkua ja viettää vapaa-aikaa.
Haluan olla jatkossakin päättämässä ja vaikuttamassa kaupungin yhteisiin asioihin. Mukana sote- ja maakuntauudistuksen valmistelutyössä, sisäilmaongelmien ratkaisemisessa, olla päättämässä kaupungin investoinneista ja kehittämässä kaupungin elinvoimaa, pitämässä huolta ympäristöstä. Minulle valtuutettuna ja ympäristöjaoston jäsenenä on ollut olennaista, että tiedän mistä päätän. Olen lukenut kasapäin papereita, kysellyt ja keskustellut. Valtuutetun on oltava perillä niin kaupungin taloudesta kuin kuntalaisten elämästä, jotta voi vaikuttaa ja puuttua asioihin, joilla on merkitystä. Olen valmis tähän työhön. Kuten poikani sanoo: ”Äiti on aina oikeassa!”
