Porojen tarhaamista kokeiltiin Pirkanmaalla 1990-luvulla kolmivuotisella hankkeella, jota rahoittivat Pirkanmaan maakuntaliitto ja Euroopan unioni.
– Pystyimme käytännössä todistamaan, että porotarhaus onnistui hyvin. Vasomiset onnistuivat odotettua paremmin ja porot pysyivät terveinä. Porojen liha on maukasta ja sen vuoksi erittäin kysyttyä, porojen tarhaamiseen keskittynyttä Parkanon Palkeet -hanketta vetänyt projektipäällikkö Jyrki Käppi kertoo.
Parkanon aikuisopisto järjesti ensimmäisen porontarhauskurssin jo keväällä 1997 ja tulevien tarhaajien koulutusta jatkettiin 1998-1999. Kaikkiaan porotarhauskoulutuksiin osallistui 27 henkilöä. Poron tarhauksen aloitti 1990- luvun lopussa kymmenen tarhaajaa, viisi Parkanon seudulla ja viisi Länsi-Suomen läänin alueella.
– Tarhattujen vasojen teuraspaino oli poikkeuksellisen korkea. Vasomisprosenttikin oli täysi sata, eli kaikki sukukypsät vaatimet saivat vasan.
Tarhaamisesta ei Jyrki Käpin mukaan syntynyt poroille lääketieteellisiä ongelmia. Eläinlääkäri valvoi toimintaa poroille määräajoin tehdyillä terveystarkastuksilla. Porot saivat monipuolisesti ja riittävästi ravintoa myös tarhaolosuhteissa.
– Kannattavuuden näkökulmasta homman on oltava tarkoin suunniteltua. Porojen tarhausta monet harjoittivat maatalouden sivuelinkeinona.
– Lihatuotto osoittautui jopa 30 prosenttia paremmaksi kuin pohjoisen luonnonvaraisilla poroilla, Käppi sanoo.
– Poron kasvattaminen ei ole jokamiehen hommaa, vaan porotarhurin on paneuduttava työhönsä ja hankittava ammattitaito.
– Lihan jalostusta yhteistoimintarenkaassa kokeiltiin Parkanon seudulla. Renkaaseen kuului tarhaajia, tilateurastamo, savustuspalveluja ja suoramyyntipiste. Kokemukset osoittivat, että markkinat vetivät ja hinta oli kannattavalla tasolla, Käppi selvittää.
Käpin mukaan pirkanmaalaisten poronhoitoinnostus havahdutti maa- ja metsätalousministeriön ja luonnonsuojeluväen, jotka nousivat vastustamaan porotarhausta. Paliskunnatkaan eivät katsoneet Käpin mukaan hanketta myönteisellä mielellä, vaikka Lapin paliskunnista oltiinkin luovutettu poroja Pirkanmaan tarhaamishankkeeseen. Ensimmäiset porot Pirkanmaan tarhoihin tuotiin Ivalosta jo vuonna 1998.
Käpin mukaan vastarintaan nousseet perustelivat hankkeen mahdottomuutta sillä, että porot karkaisivat tarhoista, ja sen vuoksi nousi pelko metsäpeurojen ja porojen risteytymisestä. Maa- ja metsätalousministeriön piirissä puolestaan suosittiin vanhaa poronhoitoaluetta.
Käpin mukaan kaikki porot pysyivät tarhoissaan ja siltä osin pelko osoittautui turhaksi.
Tarhoista edelleenkin kaksi on vielä toiminnassa. Osa lopetti muun muassa maankäyttösopimuksien muuttuessa. Osa tympääntyi maa-ja metsätalousministeriön ja luonnonsuojeluväen vastustukseen.
Yrittäjät perustivat Suomen Porofarmarit ry:n, ajamaan etujaan ja lisäämään yhteistoimintaa. Yhdistykseen kuuluu maatalousyrittäjiä, käsityöläisiä, kaupan ja matkailualan yrittäjiä, elintarvikealan yrittäjiä Etelä-Suomesta. Yhteistä jäsenistölle on kiinnostus porotuotteen kehittämismahdollisuuksien löytämiseen elinkeinona.
Jyrki Käpin arvion mukaan tarhaus tulee väistämättä lisääntymään Pohjois-Suomessa.
Juttua korjattu 8.11.2017 ensimmäisessä lauseessa muotoon 1990-luvulla, joka ilmaisu oli myös paperilehdessä KS 2.11.2017. Nettiversioon jäi aluksi erehdyksessä väärä ilmaisumuoto.