Posion Livon paliskunnassa poroerotus aloitettiin tiistaina. Suottaniemen erotuspaikan aitauksessa on noin 400-500 poroa.
– Kulunut kesä on ollut poroille kohtalaisen hyvä. Ruokaa on ollut hyvin, ja vasonta on onnistunut, mutta valitettavaa vasahävikkiä on tänäkin kesänä ollut, poromies Jukka Tuomivaara Livon paliskunnasta kertoo.
Vasahävikistä kertoo se, että vielä 5-6 vuotta sitten Livon palkisessa vasaprosentti oli noin 70, mutta viime vuosina on jääty sen alle reippaasti.
Tuomivaaran mukaan havaintoja on niin karhuista, ilveksistä kuin ahmoistakin.
– Ahmakanta on kasvanut rajusti, ja laji on levittäytynyt myös eteläiselle poronhoitoalueelle, Tuomivaara tietää.
Tuomivaaran mukaan suurpetojen kasvava määrä ei ole haitaksi vain porotaloudelle, vaan uhkaa jo pihoilla olevia lemmikkejä, koiria ja kissoja, joita Tuomivaaran tietojen mukaan on kotitalouksien pihoilta hävinnyt suurpetojen suuhun.
– Ei tähän ole muuta konstia, kuin poikkeuslupia ahman kaatoon pitää saada huomattavasti nykyistä enemmän, Tuomivaara sanoo.
Vasaprosentit ovat viime vuosina olleet matalampia kuin 1990-luvulla lähes kaikissa neljän eteläisimmän merkkipiirin paliskunnassa, tutkija Ilpo Kojola kirjoittaa Poromies-lehdessä. Yksi keskeinen syy muutokseen Kojolan mukaan on suurpetokantojen runsastuminen. Pohjoisimmissa paliskunnissa ei vastaavaa trendiä esiintynyt. Useimmissa tunturialueen paliskunnissa havaittiin tästä huolimatta merkitsevä yhteys ahman tappamien porojen määrän ja vasaprosentin välillä, Kojola sanoo.
– Maasuurpetojen tappamina löydettyjen porojen lukumäärä on kasvanut moninkertaiseksi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Suhteellisesti ottaen muutos on suurin ilveksen aiheuttamien vahinkojen määrässä. Suden ja karhun tappamiksi kirjattujen porojen määrä on 2010-luvulla ollut karkeasti samaa suuruusluokkaa sillä huomattavalla petolajien välisellä erolla, että susien tappamien porojen määrässä vuosien väliset erot ovat hieman suuremmat. Ahman tappamiksi kirjattujen porojen vuotuinen määrä oli jo 1990-luvulla tavallisesti yli 1 000 poroa, ja on 2010-luvulla ollut joka vuosi yli 2 000 poroa.
Poronlihasta tänä syksynä saatavaa tuottajahintaa Jukka Tuomivaara pitää hyvänä.
– Hinta on sama kuin vuosi sitten, eli veroton hinta on 9,08 euroa kilolta.
Kemiläinen perheyritys Rönkä Oy ostaa Livon palkisen porot edelleen.
– Hienoa, että pitkäaikaisen ostajan kanssa yhteistyö jatkuu edelleen, se tuo varmuutta poronlihan menekkiin, Tuomivaara toteaa.
Livon paliskunnassa harjoitetaan myös poronlihan suoramyyntiä.
– Koko määrästä suoramyyntiin menee varmaankin vähintään 20 prosenttia. Hinta on tietysti korkeampi suoramyynnissä.
– Suoramyyntiin pitäisi poronlihaa jatkossa saada kaupattua nykyistä enemmän. Poronhoidossa kustannukset tahtovat nousta, ja se on pois porotalousyrittäjien tilipussista, ellei tuotteesta saada parempaa hintaa peittämään kasvavia kustannuksia, Tuomivaara sanoo.
Poroerotus
Poroerotus on tapahtuma, jossa porotokka ajetaan aitaukseen, pääasiallisena tarkoituksena merkitä vasat ja erottaa teuraaksi menevät porot muista. Samalla siitokseen jäävät eloporot luetaan lukulistoihin.
Poroerotus on olennainen osa porotaloutta, joka on yhä tärkeä elinkeino suurimmassa osassa Lappia.
Vaikka nykyisen lain mukaan erotuksia on pidettävä "tarpeellinen määrä" eli aina tarvittaessa, erotus on ennen muuta liittynyt porojen luontaiseen vuotuiskiertoon.
Paliskuntien kehittyessä poroaitoja ja erotuspaikkoja rakennettiin laiduntamisalueille sen mukaan, että porot vasovat keväisin ja pariutuvat syksyisin samalla alueella.
Kevät- tai alkukesän erotuksen päätarkoitus on merkitä vastasyntyneet vasat omistajilleen ja päästää sitten tokat kesälaitumelle.
Syksyisin taas erotetaan joukosta teuraat, ajoporot ja muut tarpeelliset eläimet ennen talvilaiduntamista pariutumis- eli rykimäajan jälkeen.
Poroja ei EU-direktiivien mukaan saa teurastaa erotuspaikalla, vaan ne on kuljetettava teurastamoon.
Poronlihan tuottajilla on ollut tänä syksynä vaikeuksia löytää lihalle ostajia. Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mukaan syy hitaasti käynnistyneeseen lihakauppaan on muuttunut markkinatilanne.
Pitkään suurimpiin poronlihan ostajiin kuulunut Wildea Oy, entinen Polarica, on tehnyt kauppoja aiempia vuosia varovaisemmin. Tilanne on tullut osalle tuottajista yllätyksenä, sillä kuluttajille poronliha kelpaa jopa entistä paremmin.
Poronlihan ohella myös porontaljojen kauppa on käynyt tänä syksynä aiempaa hitaammin. Syy kaupan tahmeuteen on sama: isot ostajat ovat vetäytyneet markkinoilta tai ostavat entistä vähemmän.
– Osalla paliskunnista taljat ovat jäämässä käsiin. Homma on jätetty liikaa yhden ostajan varaan.
Ollila viittaa ”yhdellä ostajalla” Pokan suvun omistamaan Lapin Nahkaan, joka on ollut pitkään Suomen merkittävimpiä poronnahkojen jalostajia. Lapin Kansan tavoittama toimitusjohtaja Harri Pokka on haluton kommentoimaan, mistä nahkakaupan hiipumisessa on kyse.
Paliskunnista kerrotaan, etteivät taljat ole viime vuosina kelvanneet muillekaan kotimaisille jalostajille. Sallan paliskunnan porontaljoille ostaja löytyi lopulta Ruotsista, kertoo poroisäntä Pasi Oinas. Paliskunnan lähes pari tuhatta taljaa ostaa poronahkatuotteita valmistava Kero.
Ollilan mukaan taljakaupan tilanne on ristiriitainen. Samaan aikaan, kun tuhannet kotimaiset taljat uhkaavat jäädä vaille ostajaa, Suomessa myydään turisteille huonolaatuisia, ulkomaisia porontaljoja kovaan hintaan.