Rukajärveltä lähtöisin oleva Veikko Törmänen menetti isänsä sodalle vuonna 1944. Vuosi oli sama, jona Veikko Törmänen syntyi.
Onnekseen Veikolla oli kuitenkin elämässään ukki, Eljas Törmänen.
– Ukki oli minulle kuin isä. Suurimman osan ajastani vietin ukin ja mummin luona Rukajärvellä. Mummi, Kaisa Sofia Törmänen, oli kylän kätilö, Veikko Törmänen kertoo.
Törmäsen äiti meni uusiin naimisiin pari vuotta isän kuoleman jälkeen. Törmänen ei kuitenkaan tullut toimeen uuden isäpuolensa kanssa.
– Hän oli hyvin ankara. Kerran kylän poikien kanssa hankittiin yhteinen huuliharppu, ja sen soittamisesta sain rangaistuksen, Törmänen muistelee.
Veikko Törmänen muutti äitinsä ja isäpuolensa kanssa pois Rukajärveltä Nissinvaaraan, vaikka ei olisi tahtonut. Kun muuttokuormaa vietiin hevosen vetämänä, muutaman vuoden vanha Veikko istui ison kuorman päällä.
– Ukki ja mummi jäivät tietenkin asumaan Rukajärven Kaarelaan. Etenkin kesäisin vietin siellä silti paljon aikaa. Muistan, kun olimme ukin kanssa villiniityllä yökaudet ja teimme eläimille heinät tulevalle talvelle. Nukuin monta yötä ukin takin alla kuusen juuressa.
Ukki antoi Veikko Törmäselle paljon elämänohjeita ja kehotti tätä myös opiskelemaan. Törmänen kävi oppikoulun Kuusamossa. Isäpuoli oli kuitenkin sitä mieltä, että kotitalossa riitti töitä kaikille. Kotoaan Törmänen lähti siitä huolimatta 16-vuotiaana.
Kun isäpuoli ei tukenut opintoja, Törmänen marssi Kuusamon kaupungin sosiaalipäällikön puheille.
– Sosiaalipäällikkö sanoi, että tulevaisuus on hyvä, kunhan vain lähdet opiskelemaan. Tuolloin minulle selvisi, että valtio maksaa opinnot 21-vuotiaaksi saakka. Siitä olen kiitollinen, ja opiskelureissulla olen edelleen, 75-vuotias Törmänen toteaa.
Veikko Törmänen meni ensin Ouluun armeijaan ja ammattikouluun, josta hän jatkoi Rovaniemen teknillisen koulun rakennuspuolelle.
Törmäsen ukki auttoi häntä rahallisesti opintojen aikana ja vaikutti myös uravalintaan.
– Ukki oli hyvin taitava käsistään. Milloin oli rakenteilla tukkireki, milloin vene. Minä nykyään pojanpojille näytän, mitä kaikkea puusta tehdään, Törmänen sanoo.
Eljas Törmänen kuoli 93-vuotiaana, vuonna 1976.
– Kyllä hän oli kaikin tavoin tärkeä, niin oli myös mummi. Minä olen vähän leikilläni sanonut, että kyllä minun kohdallani satanen rikki täytyisi mennä, jos olen ukkiini tullut, Törmänen hymähtää.
Törmänen on asunut Tampereella vuodesta 1972 lähtien. Tampereen kodin, ison omakotitalon, hän rakensi itse. Talossa Törmänen asuu yksin, sillä hänen vaimonsa kuoli puolitoista vuotta sitten.
– Vaimoni sairasti melkein kymmenen vuotta. Tässä talossa asun niin kauan, kun jalka vain nousee, Törmänen sanoo.
Törmäsellä on kaksi lasta, Antti ja Satu. Lapsenlapsia hänellä on viisi. He pitävät Törmäsen liikkeellä.
Kahden lapsenlapsen nimet tulevat Törmäsen suvusta. Veeli on saanut nimensä Veikon isän mukaan, Edvin Eljas ukin mukaan.
– Onneksi on lapsenlapsia! Nytkin nuorin Edvin-poika on minun luonani hoidossa. Kun koulu loppuu, kaksi vanhinta lastenlastani, Saana ja Inka, tulevat tänne auttamaan kevätsiivouksessa. Törmänen huomauttaa.
Lue koko artikkeli Koillissanomista.