Pääkirjoitus
Moni kauppias on Koillismaalla huokaissut viime aikoina kiitollisena: onneksi ovat venäläiset turistit. Venäläisten lisääntyminen on paikannut alavirettä, joka on vaivannut paikallista kulutuskysyntää.
Venäläisten ostosmatkailijat käyvät Kuusamossa ostoksilla aiempaa tasaisemmin ympäri vuoden, eivätkä pelkästään joulun ja uuden vuoden sesonkina.
Tavallisten ihmisten kanssakäyminen Venäjän rajan yli on kiistatta lisääntynyt, tullut arkisemmaksi ja monimuotoisemmaksi. Sen sijaan yritysten toimiminen rajan yli on edelleen takkuista.
Hyvässä muistissa ovat Venäjän tekemä puutullien huomattava korotus, mikä lopetti puun tuonnin kokonaan. Nyt puuta pystyttäisiin tullimaksujen puoliintumisen vuoksi ehkä tuomaankin, mutta infra rajan takana ei toimi. Esimerkiksi Pölkky osti aiemmin puuta Pääjärvellä toimineelta metsäkombinaatilta. Nyt kombinaattia ei enää ole, sillä se teki konkurssin sinä aikana, kun suomalaisia ostajia ei ollut.
Kuusamon Juusto ja sen edeltäjä Juusto Kaira on tunnustellut pääsyä Murmanskin alueen markkinoille. Yhtiöllä on vientilupa Venäjälle, mikä on arvokas asia. Käytännössä seinä nousee kuitenkin vastaan Sallan raja-asemalla, josta ei saa viedä yli elintarvikkeita. Lähin mahdollinen rajanylityspaikka on etelässä Vaalimaalla, mikä tarkoittaa kuljetusmatkan valtavaa pidentymistä Murmanskiin.
Venäjä-yhteistyön rakentamisessa kärsivällisyys on valttia. Kuusamo-Suoperän kansainvälisen rajanylityspaikan saaminen vaati vuosikymmenten sitkeät neuvottelut.
Venäjän haasteellisuudesta huolimatta naapurimaan markkinoita kannattaa tähyillä myös Koillismaalla. Pohjoisten alueiden merkityksen ja taloudellisen toimeliaisuuden on arvioitu kasvavan seuraavien vuosikymmenten aikana. Syynä ovat alueen valtavat luonnonvarat ja Koillisväylän avautuminen laivaliikenteelle, mikä tuo nykyistä paljon lyhyemmän reitin Euroopasta Aasiaan.