Birke fällen–kaatakaa koivu. Näillä Saksan Lapin armeijan komentajan sanoilla käynnistyi 6.9.1944 Saksan joukkojen vetäytyminen Venäjän alueilta kohti Pohjois-Suomea ja Norjaa. Saksan armeijan sotilaiden suuri määrä ja valtavat materiaalivarastot tekivät vetäytymisestä haasteellisen samaan aikaan kun Pohjois-Suomen tiestön kapasiteetti oli rajallinen. Tavoitteena oli evakuoida mahdollisimman paljon varastoitua tavaraa ja materiaaleja, ja tuhota loput mitä ei voitu kuljettaa eteenpäin.
Vetäytymisen kanssa samaan aikaan oli meneillään Pohjois-Suomen siviiliväestön evakuointi Oulun eteläpuolelle ja Ruotsiin, mikä aiheutti huomattavaa lisäkuormitusta tiestölle ja rautateille.
8.9.1944 alkoi saksalaisjoukkojen vetäytyminen Kiestingin rintamalta länteen kohti Kuusamoa. Kiestingistä vetäytyi Saksan XVIII armeijakunnan 6. SS-Vuoristodivisioona Nord ja Divisioonaryhmä Kräutler, yhteensä arviolta noin 20.000 sotilasta.
Aseleposopimuksen solmimisesta 4.9.1944 käynnistyi tapahtumaketju, joka johti Lapin sotaan, sekä Suomussalmen ja Kuusamon miehittämiseen venäläisjoukoilla. Neuvostoliitto keskeytti sotatoimet Suomen armeijaa vastaan 5.9.1944 ja alkoi keskittämään sotavoimiaan Pohjois-Suomeen varmistamaan Saksan joukkojen poistumisen tai internoimisen Petsamosta ja Suomen maaperältä.
Venäjän Puna-armeijan marssi Kiestingistä Kuusamoon alkoi. Venäläisjoukot seurasivat tiiviisti vetäytyvien saksalaisjoukkojen perässä Kiestingistä Kuusamon suuntaan.
Venäläisten ryhmittymään Kiestingin alueella kuului kolmen jalkaväkidivisioonan verran joukkoja (21.000 sotilasta), joita tukemassa oli 25 panssarivaunua ja 24 raketinheitintä mallia Katjusha eli Stalinin urut.
Ennen välirauhan solmimista oli Venäjän Karjalan Rintaman joukkoja Stalinin käskyllä valmisteltu marssimaan Kuusamon kautta Rovaniemelle, ja tarvittaessa Pohjanlahden rannikolle Ouluun. Pohjois-Suomen miehityksen uhka ennen välirauhan solmimista oli näin ollen todellinen.
Venäjän armeijan etujoukkona Kuusamon suuntaan marssi 205. jalkaväkidivisioona. Perässä seurasivat 83. divisioona ja 45.divisioona, kunnes Venäjän sodanjohto STAVKA määräsi 18.9.1944 mainitut kaksi divisioonaa siirtymään Kantalahden kautta Petsamon rintamalle.
Marssia, ja varsinkin raskaan kaluston etenemistä hidasti tuntuvasti Saksan armeijan toteuttama poltetun maan taktiikka: vetäytymisreitillä kaikki sillat ja tierummut oli räjäytetty, tiet miinoitettu ja vesistöjen ylimenokalusto tuhottu. Asumiskelpoiset rakennukset oli myös tuhottu perusteellisesti. Koska Venäjän Puna-armeijan käytössä oli runsaasti hevosvetoista kalustoa, olivat Saksan armeijan jälkijoukot systemaattisesti polttaneet myös matkan varrella olleet heinäladot ja heinäsuovat.
Kuusamossa valmistauduttiin venäläisjoukkojen tuloon ja viimeinen autokolonna lähti Kuusamon kirkonkylästä 17.9.1944, jolloin siviiliväestön evakuointi saatiin päätökseen. Saksalaiset julistivat Kuusamon sotatoimialueeksi ja valmistautuivat polttamaan Kuusamon kirkonkylän rakennuskannan aiemmin saamiensa määräysten mukaisesti.
Kuusamoon asetetun suomalaisvaltuuskunnan jäsenet todistivat myöhemmin, kuinka saksalaissotilaat asettivat sytykkeitä kuusamolaisiin rakennuksiin. Lisätietoa Kuusamon tuhopoltosta löytyy Lapin sota 1944-1945 -verkkosivustolta.
Välirauhan neuvottelujen loppuvaiheessa 18.9.1944 Stalin kielsi hyökkäyksen Suomen puolelle ja määräsi kaksi divisioonaa (83. D ja 45. D) siirtymään Kiestingin alueelta pohjoiselle rintamanosalle Kantalahden kautta Petsamoon. Kyseisestä käskystä löytyy arkistosta Venäjän armeijan pääesikunnan STAVKA:n direktiivi No. 220219. Tämän jälkeen yksi Venäjän armeijan divisioona (205 D), ja yksi panssarirykmentti jatkoivat marssia Kuusamoon.
Välirauhan sopimuksen johdosta Pohjois-Suomen miehityksen uhka poistui, ja Venäjän armeijan taisteluiden painopiste siirtyi Petsamon alueelle.
Saksalaisjoukkojen ja venäläisjoukkojen välillä käytiin 18-20.9.1944 ankaria taisteluita n. 10 –20 km ennen Suomen rajaa. Venäjä koukkasi pohjoisesta vihollisen selustaan ja onnistui motittamaan Saksan jälkijoukkona toimineen SS-Nordin pataljoonan. Venäjän 205. divisioonan sotapäiväkirjan mukaan lännestä tulleiden kevyiden panssarivaunujen tukemana motista onnistui murtautumaan ulos pieniä saksalaisjoukkoja, mutta saksalaisjoukon tappiot olivat suuret. Venäjän armeijan sotapäiväkirjassa on seuraavanlaiset merkinnät ko. taistelusta:
”20.9.1944 klo 9:00: vihollinen suoritti hyökkäyksen lännestä ja idästä, jossa käytettiin jalkaväkeä ja panssarivaunuja. Jalkaväen hyökkäys pystyttiin torjumaan. Vihollisen panssarivaunut, muutamia autoja sekä pieniä jalkaväkiryhmiä onnistui murtautumaan ulos luoteen suunnassa.”
”20.9.1944: Taistelun aikana likvidoitiin 300 vihollisen sotamiestä ja upseeria. Vangiksi otettiin 13 sotilasta, jotka kuuluivat saksalaiseen SS-Nordin 1/11 pataljoonaan. Sotasaaliiksi saatiin 1 kpl 150 mm tykki, 1 kpl 105 mm tykki, 2 kpl 75 mm tykkejä, 2 kpl 55 mm tykkejä, 10 kpl konekiväärejä, 7 kpl panssaroituja ajoneuvoja ja lisäksi muuta kalustoa ja omaisuutta.”
Venäjän raportoimiin vihollisen menetyksiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä Saksan armeijan sotapäiväkirjoissa ilmoitetaan samasta taistelusta huomattavasti pienempi kaatuneiden määrä. Venäläisjoukkojen omat tappiot olivat sotapäiväkirjan mukaan 85 kaatunutta ja 130 haavoittunutta.
Venäjän 205. divisioonan etujoukko (JR721) ylitti 20.9.1944 klo 20:45 Suomen rajan rajapyykkien no. 18 ja 19 välillä, ja siirtyi 4 km Suomen puolelle. Divisioonan pääjoukot marssivat etujoukon perässä. Venäjän armeijan etujoukko saavutti 22.9.1944 Haukiniemen alueen ja saksalaisjoukkoja vastaan käydyn viivytystaistelun jälkeen 23.9.1944 Kuusamon Lahtelan alueen, johon marssi pysähtyi joukkojen lähestyessä Salpalinjan puolustusasemia. Saksan SS-Nordin yksiköt puolustivat vahvasti linnoitettuja asemia saamansa määräyksen mukaan, ja siten viivyttivät venäläisjoukkojen etenemistä Kuusamon kirkonkylään. Viivytystaistelu oli välttämätöntä, koska samaan aikaan Saksan armeijan 7. divisioona oli marssilla Juntusrannalta Kuusamon Toranginahon kautta Pudasjärvelle.
Erillinen hiihtopataljoona ylitti 23.9.1944 Vanttajan kohdalla Kuusamojärven, ja eteni Kuusamojärven pohjoispuolella Kuusamon kirkonkylän koillispuolella olevalle alueelle, ja joutui siellä myöhemmin taistelukosketukseen saksalaisjoukkojen kanssa.
23.9.1944 Venäjän maatiedustelun ja ilmatiedustelun kuvien mukaan havaittiin, että vihollisen puolustusasemissa Lahtelan alueella oli kaksi riviä kiviesteitä (panssariesteitä) ja lisäksi viisi riviä piikkilankaesteitä. Piikkilankaesteiden etupuolella oli miinoitettu peltoalue, jossa oli jalka- ja panssarimiinoja. Puolustusasemissa havaittiin 6 kpl DOT-tulipisteitä (teräsbetonikorsu) ja 13 kpl DZOT-tulipisteitä (katettu konekivääriasema), joiden rintamasuuntana on itä, ja jotka on yhdistetty juoksuhaudoilla. Tulipisteet oli varustettu konekivääreillä, ja yhdessä oli panssarintorjuntatykki.
Venäjän 26. armeijan komentaja kielsi 205. divisioonan komentajaa toteuttamasta laajamittaisia hyökkäyksiä ja koukkauksia Lahtelan puolustuslinjaa vastaan – joukkoja tuli säästää tulevia koitoksia varten. Vihollisen tuhoaminen tykistön ja kranaatinheittimien tulella oli kuitenkin sallittua. Venäläisjoukot jäivät muutamaksi päiväksi asemiin Lahtelan Salpalinjan puolustusaseman itäpuoliselle alueelle odottamaan Saksan armeijan jälkijoukon vetäytymistä kohti pohjoista. Saksalaisjoukot tulittivat venäläisjoukkojen asemia tykistöllä ja kranaatinheittimillä, ja Venäjän tykistö ja kranaatinheittimet pehmittivät puolestaan saksalaisten puolustusasemia. Venäjän 205. divisioonan sotapäiväkirjassa on mainittu myös kivääri- ja konekivääritulitusta linnoitusasemista, mutta tälle ei löydy vahvistusta Saksan sota-arkiston materiaaleista.
Venäläisten puolustusasemissa oli kuitenkin ilmeisen rauhallista, sillä sotapäiväkirjasta löytyy seuraavanlainen merkintä:
”26.9.1944 205D: JR 721:n pataljoonat asettuivat puolustusasemiin Vanttajan kannaksen alueelle. Aseita huollettiin, saunassa peseydyttiin, tukat leikattiin ja parrat ajeltiin.”
Venäjän arkistotietojen mukaan Vanttajan ja Lämsänkylän välisellä alueella oli 23.9.1944 asemissa n. 7400 puna-armeijan sotilasta. Divisioonan käytössä oli hevosia 917 kpl ja panssarivaunuja 25 kpl. Sääolosuhteet olivat suotuisat: yölämpötila 7-8 astetta ja päivälämpötila 10 –14 astetta.
Seuraavassa artikkelissa kerrotaan Venäjän armeijan etenemisestä Kuusamon Vanttajasta kirkonkylään, ja joukkojen asettumisesta asemiin Kuusamon kirkonkylän maisemiin. Lisäksi kerrotaan venäläisjoukkojen päivittäisistä ohjelmista miehitysaikana Kuusamossa.
