Paavo Matsin, Gogolin disko. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas 2018.
Etelä-Virossa sijaitsevassa Viljandin pienessä maaseutukaupungissa asuva kirjailija Paavo Matsin vieraili äsken Kuusamo-opistolla puhumassa uusimmasta teoksestaan ”Gogolin disko”.
Matsinin teos on kuvitteellinen tulevaisuuden visio Virosta ja erityisesti Viljandin kaupungista, joka toimii romaanin tapahtumapaikkana. Suursodan seurauksena kaupunki on koko Baltian ja Puolan tavoin joutunut Venäjän haltuun ja tullut osaksi voittajan uutta keisarikuntaa.
Matsin on saanut teoksesta Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon sen kääntämiseksi muille eurooppalaisille kielille. - Taisin osua aihepiirin valinnassa oikeaan saumaan, tekijä arveli vaatimattomasti. Paikallisuus on ollut suosittu kirjallisuuspiireissä. Lisäksi Viron kulttuurirahasto on myöntänyt teoksesta vuoden 2015 parhaan proosateoksen palkinnon.
Päähenkilöinä teoksessa esiintyy joukko Viljandissa asuvia venäläisiä pikkurikollisia ja laitapuolen kulkijoita, jotka etsivät suuntaa ja sisältöä elämälleen. Virolaisuus on kaupungissa vain ohut muisto. Viron koko historiallinen menneisyys liittyy vahvasti Venäjään, vanhaan keisarikuntaan ja sen jälkeiseen neuvosto-imperiumiin, jotka häämöttävät taustana uuteen keisarikuntaan liitetylle Virolle.
Paavo Matsinin luomat kymmenkunta ikääntynyttä elämäntaiteilijaa hengailevat etupäässä Viljandin keskustassa sijaitsevassa antikvariaatissa kuluttaen aikaansa Beatles-musiikkia, juutalaista mystiikkaa ja monta muuta erikoista ainesosaa sisältävän henkisen sopan äärellä.
Absurdin tarinan huipentumana on jälleensyntyneen venäläisen kirjailijamestarin Nikolai Gogolin saapuminen antikvariaattiin. Siellä Gogol joutuu suljetuksi ympärivuorokautisesti vartioituun huussiin, minne on varastoitu myös uudessa keisarikunnassa kiellettyä virolaista kirjallisuutta.
Monen maallisen ja hengellisen voiman johdatuksesta päähenkilöinä esiintyvien pikkurikollisten ryhmä harvenee monen heistä menettäessä henkensä ennen tarinan loppua. Mutta mestari Gogolin vaikutusvalta vain kasvaa, kun hän lopullisesti astuu taivaaseen ja jättää uskovan seurakunnan palvomaan muistoaan.
Paavo Matsin kertoi, että lähtökohdan ”Gogolin diskon” kirjoittamiseen tarjosi hänelle halu saada nuoret virolaiset pohtimaan maan asemaa Venäjän kyljessä. Hän arveli monien tuudittautuneen neljännesvuosisadan kestäneen valtiollisen itsenäisyyden myötä ajatukseen, että Viron asema eurooppalaisena valtiona on lopullisesti vahvistettu.
Hän arveli myös, että realistinen historiapohjainen romaani ei oikein istu nykyvirolaiseen tajuntaan, kuten tilanne on Suomessa. Sen sijaan tulevaisuutta luotaavilla dystopiolla on laajaa kaikupohjaa ajattelun ja keskustelun herättäjinä.
Matsinia voidaan kirjailijana epäilemättä luonnehtia ennen muuta veijariromaanin ja kauhuskenaarion taitajana.
Esimerkkinä historiallisen romaanin vastaanotosta Matsin tuo olkapäitään kohauttaen esille Sofi Oksasen brutaalia neuvostovaltaa kritisoivat teokset, jotka Virossa on sivuutettu suhteellisen vähin äänin. Mutta ehkä historiallisen romaanin aika meilläkin vielä tulee, hän arvio kirjallisen kentän muutoksia.
Opillisilta lähtökohdiltaan Matsin on filosofian, kaunokirjallisuuden ja teologian tutkija. Ehkäpä juuri tämän vuoksi hän liikkuu kevyesti inhimillisen tiedon ja uskomusten eri sfääreissä. Tosiasioiden murusista hän rakentelee lukijan todellisuuskäsitysten rajoja kyseenalaistavia laajoja näkymiä, joissa ihmiselämän arkipäiväiset töytäilyt joutuvat väliin kirkkaaseen valoon peittyäkseen taas synkkien varjojen taakse, aina kuitenkin lämpimän huumorin keventämän harson läpi nähtyinä. Sotaromaanien ykkössuosikikseen hän mainitseekin Jaroslav Hasekin ”Sotamies Svejkin”.
Yhtenä kiinnekohtanaan venäläisyyden ymmärtämiseen Matsin tuo esiin omat lapsuudenmuistonsa neuvostoaikaisen Tallinnan Mustamäeltä. Hänen mieleensä piirtyivät erityisesti naapurustossa asuneet venäläiset merimiesperheet, joiden isät viettivät suurimman osan vuodesta merillä. Maissa vietetyt pari kuukautta olivat yhtä suurta juhlaa, hän kertoi poikamainen pilke silmäkulmassaan.
Sittemmin Matsin oppi arvostamaan venäläistä kirjallisuutta, kertojaperinnettä, joka edelleen kangastelee hänen katsannossaan maailmankirjallisuuden huippuna. Mutta kaikesta huolimatta hän on valmis varoittamaan virolaisia maanmiehiään päälle työntyvästä venäläisyydestä.