Sipulinkuoret ja maitohorsmat kiehuvat suurissa padoissa iloisesti pulputtaen. Mössöytyneestä, ruskehtavasta liemestä ei ehkä arvaisi, että kohta sillä saadaan aikaan kauniin värisiä villalankoja. Raparperin ja horsman yhdistelmästä syntyy keltaisen eri sävyjä ja syötäväksi kelpaamattomasta verihelttaseitikistä punertavia lankoja. Ja mikä yllättävintä, punasipulin kuorista saadaankin kirkasta vihreää.
Ensikertalaiselle värjääminen on varsinainen elämys, mutta kyllä luonnonkasveista syntyvät värisävyt osaavat vuosien kokemuksesta huolimatta yllättää myös Kuusamon Taitokeskuksen ohjaajan Aija Jaakkolankin. Kun vielä kattilassa harmaalta näyttänyt, naavalla värjätty lanka muuttuukin lopulta vaaleankeltaiseksi, ilahtuu Jaakkola muiden mukana.
– Kyllä tässä hommassa tulee aina yllätyksiä. Ensimmäisestä ja toisesta liemestä syntyy saman värin eri sävyjä, ja esimerkiksi nokkosella värjättyjen lankojen lopulliseen väriin vaikuttaa se, mihin aikaan nokkoset on kerätty ja minkälaisilta kasvupaikoilta, Jaakkola kertoo.
Eilen alkaneelle, tänään jatkuvalle Taitokeskuksen kasvivärjäyskurssille osallistui niin ensikertalaisia kuin useana vuonna käyneitä konkareitakin.
Ensimmäinen työvaihe lankojen värjäyksessä oli raaka-aineiden kerääminen. Kurssille luonnonkasvit saatiin jokainen tuo jotakin -periaatteella, Jaakkola kertoo. Väriä saadaan niin punasipulin ja keltasipulin kuorista, naavasta, nokkosista, horsmasta kuin raparperistakin.
– Oksaalihappoa sisältävää raparperia käytetään puretusaineena, se aukaisee villan suomut, Jaakkola kertoo.
Kasvit keitetään suurissa padoissa, ja esimerkiksi sipulinkuoret keitetään kahdesti, jotta niiden voimakkaasta väristä saadaan hieman vaaleampi. Pitkän keittoajan jälkeen väriliemestä siivilöidään roskat pois. Siivilöinnin jälkeen väriliemi laitetaan takaisin pataan ja värjättävät langat heti perään.
– Lankoja pidetään 80-90 asteisessa vedessä tunnin ajan, ja lopuksi langat huuhdellaan asteittain jäähtyvässä vedessä. Viimeinen huuhtelu tehdään etikkavedessä, mikä pitää värin kiinni paremmin, selittää Jaakkola.
Alunperin valkoiset ja luonnonvaaleat villalangat nousevat padoista luonnollisissa vihreän, keltaisen ja punaisen sävyissä. Lankavyyhdit ripustetaan aurinkoon kuivumaan, ja parruihin merkitään, mistä kasvista väri on saatu. Lankojen kuivuttua ne keritään, ja sitten ne ovatkin valmiita talven kudontatöihin.
– Nyt värjättiin pääasiassa sukkalankoja, mutta kyllä itse värjätyistä langoista voi tehdä vaikkapa ryijyjä, huopia tai villapaitoja, Jaakkola toteaa.
Aurinkoisena keskikesän päivänä lankojen värjäys ulkona on oikein ihanaa hommaa, mutta kyllä Taitokeskus järjestää värjäyskurssin myös syksyllä, jos vain sieniä ja kiinnostuneita värjäreitä riittää, Jaakkola vinkkaa.
– Kyllä tänne kannatti tulla, kaikilla oli mukavaa, toteaa Leena Kurttikin värjäyspäivän jälkeen.
KS Fakta
