Pilkkiviikon puuhamiehiin kuuluva Rauno Veteläinen on ylpeä paikallisin voimin aikaan saadusta kilpailusta. Toimivat järjestelyt keräävät kiitosta osallistujilta. Viimeisen päälle hiottu meininki ja Kuusamon vetovoima selittävät sitä, että osallistujat ovat vuodesta toiseen suurelta osin samoja ulkopaikkakuntalaisia.
Kilpailu käydään viikon mittaan 10 kuusamolaisella järvellä. Vanhojen kävijöiden kiinnostusta kilpailuun pidetään yllä valitsemalla kilpailupaikoiksi aina myös uusia järviä. Tänä keväänä kisataan ensimmäistä kertaa Singerjärvellä ja Jaurasella. Niistä Singerjärvellä tullaan Veteläisen veikkauksen mukaan käymään tiukka kisa, sillä koeonginnoissa kalaa on tullut vähän. Kalaisalla järvellä saaliit ovat suuret. Paras puuhamiehen tietämä saalis kolmen tunnin kisassa on ollut 24,4 kiloa.
– Kilpaileminen olisi tylsää ja eroja ei pääsisi syntymään jos joka paikassa kalaa tulisi nostamalla, Veteläinen tuumaa.
Sää- ja jääolosuhteet ovat aina suosineet Erämaa-Kuusamon kilpailua. Nyt runsas lumi teettää töitä järjestäjille. Järville ajetaan moottorikelkoilla reittejä sujuvien siirtymien varmistamiseksi ja pysäköintitilaa aurataan pelloille ja tienvarsiin.
Lajia tuntemattomien käsityksestä poiketen pilkkiminen on urheilua, jossa liikutaan paljon.
– Parhaissa kisoissa kävelyä tulee 10-15 kilometriä päivässä. Kymmenien reikien kairaaminenkin kysyy voimia, joten ei ole ihme että viikon kilpailun päättyessä väsyttää, Veteläinen sanoo. Hän laskee, että Erämaa-Kuusamon pilkkiviikon järjestelyihin osallistuu noin 200 talkoolaista. Tähän asti niitä on löytynyt metsästys- ja kalastusseuroista sekä kyläyhdistyksistä, mutta tulevaisuus huolettaa Veteläistä.
– Byrokratiaa alkaa olla niin paljon, että voimat saattavat ehtyä tällaisten tapahtuminen järjestäjiltä. Tulee käymään niin, että kisat loppuvat.
Veteläinen ymmärtää, että viranomaisten vaatima pelastautumissuunnitelma on työläydestään huolimatta hyvä olla olemassa. Järjestäjän ja osallistujien turvallisuuden tunnetta lisää, että jäällä on ensihoitajia ja rannassa reellä varustettu kelkka valmiina mahdollisten sairaustapausten varalta.
Myös kahvilapalveluille asetetut hygieniavaatimukset ovat talkoo-organisaation mahdollisuuksien rajoissa, mutta uusi tuloverolaki koettelee rajoja.
– Rahapalkinnot ovat nyt verotettavaa tulos, minkä vuoksi meidän on kerättävä osallistujilta monia henkilötietoja ja ilmoitettava voitoista verottajalle. Tämä paperityö kaiken muun touhun päälle tuntuu olevan liikaa.
Pukeutuminen. Pilkkikilpailuun varustautumisessa pukeutuminen on ratkaisevan tärkeää. Ei kepeitä hepeneitä, vaan päälle puetaan lämmintä ja tuulta hyvin pitävää vaatetta. Villainen alusasu ja kerrospukeutuminen luovat perustan, mutta ilman lämpimiä jalkineita, lakkia ja käsineitä vilu käy luihin ja ytimiin.
Reviiri. Pilkkijä haluaa tyhjentää kairaamansa reiän itse. Siksi etäisyys seuraavaan onkijaan on vähintään viisi metriä. Hyvä kalamies tietää jo kahdessa minuutissa, kannattaako reiälle jäädä kykkimään.
Puhuminen. Pilkkiminen näyttää hiljaisten miesten totiselta touhulta, mutta puhuminen jäällä ei ole kiellettyä. Pipo takaraivolle; huumori luo mukavaa kisatunnelmaa.
Opastus. Aloittelija voi kysyä neuvoa osaajilta, mutta neuvoihin on viisasta suhtautua niin kuin savolaisten vääräleukojen kalajuttuihin. Vastuu jää kuulijalle.
Eväät. Pilkkikilpailu ei ole eväsretki. Jäälle lähdetään kylläisenä ja eväät nautitaan kilpailun jälkeen. Törpöttely jäällä ei kuulu tapoihin tässä kilpailussa. Kylmä olut ja muut nautinta-aineet saavat odottaa iltaan.
Hätä. Pissahätä pilkkihaalari päällä on kauhea ajatus ainakin naisihmiselle. Jos hätä on kova, on hyvä tietää, että jäälle on tuotu jalaksilla siirreltäviä käymälöitä miehille ja naisille. Jäälle ei loroteta.
Flirtti. Pilkkiminen on miehinen harrastus, sillä osallistujista vain kolmannes on naisia.
Jäältä voi siis löytyä herraseuraa sitä kaipaavalle. Pullean haalarin alta kuoriutuu todennäköisesti urheilullinen kala- ja erämies.