Pääkirjoitus
Kun sammakko laitetaan pikkuhiljaa kuumenevaan kattilaan, se ei ymmärrä hypätä pois ennen kuin on liian myöhäistä. Samoin kuntaverotuksen kiristyminen jäytää hiljalleen talouden perusteita.
Vuonna 1980 kuntien keskimääräinen veroprosentti oli noin 16. Viime vuonna keskimääräinen veroprosentti oli lähes 20. Verotuksen kiristyminen syö taloudellista toimeliaisuutta ja ihmisten ostovoimaa. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, jossa saman verotulon saamiseksi täytyy verottaa entistä ankarammin.
Veronmaksajien keskusliiton tekemän selvityksen mukaan Koillismaan kunnat kuuluvat keskimääräistä ankarammin verottavien kuntien kastiin. Kuusamon veroprosentti on 20, Taivalkosken 20,50 ja Posion 21.
Prosenttiyksiköt muuttuvat eläväksi elämäksi, kun ne muuttaa rahaksi. Kuusamossa keskipalkkainen perhe maksaa 2 942 euroa enemmän tuloveroja kuin kaikkein lievimmin verottavassa Kauniaisissa. Kauniaisissa verotus on kultaisen 80-luvun tasolla, 16,50. Taivalkoskella vastaava ero on 3 336 euroa ja Posiolla 3 695 euroa.
Posiolaisperhe maksaa veroja lähes kahden nettokuukausipalkan verran enemmän halvimpaan kuntaan verrattuna. Raha on pois yksityisestä kulutuksesta, käytännössä siis suurelta osin paikallisten yritysten liikevaihdosta. Tämä puolestaan heikentää yritysten kannattavuutta ja sitä myöten mahdollisuutta työllistää.
Julkisuudessa Posion kunnan talouskriisiin on tarjottu lääkkeeksi veronkorotusta. Ehdotukseen on syytä suhtautua vähintäänkin epäillen. Korotus voi auttaa hätään hetken, mutta sen kerrannaisvaikutukset ovat ikävät.
Kuntaverotuksen haarukka on revennyt niin leveäksi, että se asettaa kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan. Kauniaisten paremmuus ei johdu kuntapäättäjien nerokkuudesta, vaan hyvätuloisiin painottuvasta väestörakenteesta. Tosin on sanottava, että Koillismaan kunnat kuittaavat ikärakenteesta ja syrjäisyydestään johtuen paljon Kauniaista suuremmat valtionosuudet.