Viimeinen retkipäiväni oli minulle kivun ja kärsimyksen päivä. Matkaa oli vielä maaliin taitettavana 15 kilometriä. Paljon vaarojen ja tuntureiden ylitystä ja kiipeäminen Konttaisen päälle umpihangessa vei kyllä kaikki voimani, Posion peruskoululainen Eetu Harjanti, 15, kuvailee Karhunkierroksen lumikenkävaelluksensa huipentumaa, saapuessaan seitsemän päivän ja 82 kilometrin vaellukselta maaliin viime perjantaina.
– Voi sitä riemun määrää kun pääsin suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan.
Eetun matkakaveri Joonas Purola, 16, joutui keskeyttämään noin 30 kilometrin kohdalla terveydellisistä syistä.
Jo alkumatka osoitti seikkailunhaluisille nuorille miehille, että matkanteko ei tule onnistumaan helpolla. He joutuivat kävelemään myös umpihangessa. Jo ensimmäisenä retkipäivänä iltaa kohti pakkanen kiristyi koko ajan sietämättömiin lukuihin.
– Lauantaina (3.3.) lähdettiin Hautajärveltä Sallasta matkaan puoli yhdeksältä. Matkaa oli taitettavana 15 kilometriä ensimmäiselle autiotuvalle. Perillä olimme vasta yöllä kello 24. Pakkasta oli tuolloin noin -30 astetta, Eetu kertoo.
Eetu Harjanti ja Joonas Purola ottivat siis hiihtoloman haasteekseen viettää lomansa lumikenkäillen. He asettivat tavoitteekseen kävellä lumikengillä 82 kilometriä pitkä Karhunkierros seitsemässä päivässä.
Viimeisenä retkipäivänään Eetu lähti liikkeelle jo anivarhain aamulla kello 7.30. Maaliin, Rukalle, hän tuli siis perjantaina illansuussa hieman kello 18 jälkeen.
Eetu ja Joonas eivät suinkaan olleet metsässä ensimmäistä kertaa. Pojat osallistuvat peruskoulun Eräkerhoon, joka käyttää itsestään nimeä Eräjormat. Eräjormat eräilevät viikonloppuisin Posion luonnossa.
- Tarvitsemme toiminnamme pyörittämiseen sponsoreita, Eetu Harjanti sanoo.
Eetu Harjantin päiväkirja Karhunkierroksen lumikenkäretkeltä
1. päivä
Aamulla lähdettiin puoli yhdeksältä. Matkaa oli 15 km. Perillä oltiin yöllä klo 24. Pakkasta oli noin -30 astetta.
2. päivä
Jäätiin samalle autiotuvalle toiseksi yöksi. Vesipullot ja kaikki aivan jäätyneet. Nukahdettiin yöllä kesken kamiinan lämmityksen. Päivällä sulateltiin kamppeet ja rupesimme nukkumaan.
3. päivä
Matkaa tuolloin oli noin 3-4 km, saavuimme tuvalle melkeinpä tunnissa. Tuvalle päästyämme vähän ajan päästä tupaan asteli venäläinen pariskunta, joka kysyi että onko tuvassa tilaa kahdelle. Venäläiset tulivat sisälle ja heistä tulikin jokapäiväiset kaverit.
4. päivä
Matkaa Oulangan luontokeskukselle oli 9 km, seuraavalle autiotuvalle 18 km. Lähdimme aamusta ja olimme noin klo 14 perillä Oulangan luontokeskuksella. Tässä vaiheessa Joonas päätti keskeyttää terveydentilansa vuoksi. Eetu jatkoi matkaa tästä. Illalla pääsinkin juuri ennen pimeän tuloa seuraavalle autiotuvalle jossa venäläiskaverit jo olivatkin.
5. päivä
Lähdin taas aamusta seuraavalle tuvalle jonne oli matkaa 8 km. Saavuin päivällä tuvalle ja rupesin lämmittämään tupaa. Ei mennyt montaa tuntia kun venäläiskaverit Sergei ja Olga jo tulivatkin. Illalla tuvalle saapui vielä kaksi suomalaista opiskelijaa.
6. päivä
Matkaa tuolloin oli noin 20 km. Aamusta lähtö, päivällä kun pääsin Juumaan, söin siellä ruokaa ja jatkoin viimeiselle autiotuvalle jonne oli matkaa vielä noin 9 km. Tupa lämpimäksi ja kunnon yöunet seuraavaa päivää varten.
7. päivä: kivun ja kärsimyksen päivä
Tuolloin matkaa oli 15 km, mutta se oli ehdottomasti reissun rankin päivä. Paljon vaarojen ja tuntureiden ylitystä ja kiipeäminen Konttaisen päälle umpihangessa vei kyllä kaikki voimat. Maisemat oli mahtavat Valtavaaran huipulta, ja noin klo 18 aikoihin illalla saavuin Rukan kylään.
Voi sitä riemun määrää kun pääsin suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan.
Pakkaslukema vaihteli viikon aikana -10 ja -30 asteen välillä.
Umpisessa rämpimistä koko matkalla oli yhteensä noin 10 kilometriä.
