Pääkirjoitus
Vesirutto on paisunut sanalla sanoen kuin pullataikina viime vuosien aikana erityisesti Kuusamon järvissä. Tämä johtuu siitä, että vesistöt ovat täällä kalkkipitoisia, mikä edesauttaa vesiruton ravinnon saantia ja leviämistä.
Vesiruttoa on tavattu täällä arvioilta parinkymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset havainnot tulivat Joukamojärven suunnasta ja sieltä rutto on levinnyt vuosien mittaan yhä laajemmalle alueelle. Tosin Joukamossa vaikeimmat vuodet lienevät onneksi takana. Paikalliset ihmiset sanovat, että tilanne on helpottunut siitä, mitä se oli pahimmillaan. Veneellä kulku oli vesiruttoalueilla vaikeaa, jos ei mahdotonta eikä verkkoja voinut pitää vesissä.
Vesiruton kitkemiseksi ei ole keksitty oikein hyviä keinoja. Kuusamojärven Partasenlahdella on kokeiltu fosforikäsittelyä ja siitä on ollut ilmeisesti jonkinlaista hyötyä. Käsittely on kuitenkin kallista eikä se sovellu suuremmille aloille. Vesiruttoa on myös kitketty juurineen rantalahdista ja uimapaikoilta. Tästäkin on ollut paikallista hyötyä. Vesiruton poisto laajoilta vesialueilta on kuitenkin vaikeaa.
Vesiruton leviäminen paikasta toiseen on myös hieman epäselvää. Toimivatko välittäjänä pelkästään vesilinnut vai kulkeutuuko ruttoa myös kalastajien veneiden ja pyydysten välityksellä. Selvää on kuitenkin se, että vesirutto lähtee leviämään hyvinkin pienestä pätkästä – riippumatta siitä, miten se on toiseen vesistöön kulkeutunut.
Vesiruton poistaminen pitäisi saada jotenkin kannattavaksi. Nyt ollaankin käynnistämässä hanketta, jossa selvitetään vesiruton hyötykäyttöä. Jos kasville löydetään sopivia käyttökohteita, ruton poistaminen vedestä suuremmiltakin alueilta olisi järkevää.
Alustavien tutkimustietojen mukaan vesirutosta voisi saada biokaasua ja se voisi sopia myös eläinten rehuksi. Esimerkiksi merilevää käytetään jopa ihmisravintona.
Toivottavasti hanke etenee ja vesiruton hyödyntämiseen löydetään rahallisesti kannattavia kohteita.