Viheliäs vesirutto valtaa vesistöjä Koillismaalta. Vesirutto on tulokaslaji, joka leviää hyvin ärhäkäästi. Itä- ja Pohjois-Kuusamossa sekä myös naapurikunnissa eräissä vesistöissä vesiruttoa esiintyy hyvin runsaasti. Vesiruton leviämistä ei käytännössä juurikaan voi estää. Pienikin palanen ruttoa juurtuu äkkiä ja täyttää paksulla kasvustollaan pian koko alueen.
Matalat järvet ovat pian käyttökelvottomia. Vesiruttoisen veden kalastaminen ei käytännössä enää onnistu.
Vesirutto hyödyntää vedessä olevat ravinteet. Aikaa myöten se, ironista kyllä, sitoo veden ravinteet ja vedestä tulee kirkasta. Pahimmillaan vaihtoehtona onkin vesiruton sijaan ravinteiden kasvusta johtuva leväkukintojen riski. Vesistön ravinteiden tulisi olla tasapainossa.
Vesiruton määrä vaihtelee muutaman vuoden sykleissä. Uposkasveilla on suuri merkitys järvien ekosysteemissä, mutta kasvillisuuden lisääntymisellä on haitallisia vaikutuksia. Virkistyskäytön hankaloitumisen lisäksi vesirutto valloittaa myös monien muiden kasvien elintilan. Vesirutto vaikuttaa myös kalastoon.
Suomessa käytetyin poistomenetelmä on niitto. Vesiruton poistossa huolimaton poistomenetelmä voi huonontaa tilannetta. Parhaita tuloksia on saatu poistamalla kasvillisuus useana vuonna peräkkäin.
Varsinkin Yhdysvalloissa vesiruton poistamiseen käytetään kemikaaleja. Menetelmä on tehokas, mutta suomalaiselle kulttuurille vieras. Myrkytyksen haitat veden virkistyskäytölle voivatkin olla, ainakin jonkin aikaa, yhtä suuret kuin vesiruton aiheuttamat.
Mikäli vesirutto tahdotaan poistaa vesistöstä on mukaan saatava useita eri toimijoita. Kunnostushankkeille ei saada täyttä valtion rahoitusta ja siksi paikallinen rahoitus nousee merkittäväksi. Kalastuskuntien, Ely-keskusten, kaupungin ja kuntien ohella mukaan olisi saatava myös yksityiset rannanomistajat ja yrityselämä. Yhteisesti sovittujen toimien pienenkin osan toteuttaminen veisi hanketta eteenpäin.
Koillismaalla olisi syytä selkeästi valikoida vesistöt, joissa vesirutto yritetään pitää aisoissa ja panostaa useampivuotiseen hankkeeseen.
Kuusamossa on tarkoitus kokeilla myös fosforin ja fosfaatin sitomista luonnonmukaisella savipitoisella aineella vesistöjen pohjaan. Tämän kesän jälkeen ehkä myös tästä on saatu jonkinlaista kokemusta.