Järjestyksessään 46. valtakunnallinen sotaveteraaniviikko avattiin tällä kertaa Kuusamossa sunnuntaina. Samassa yhteydessä Kuusamotalolla juhlittiin Kuusamon Sotaveteraanit ry:n 50 vuoden ja yhdistyksen naisjaoston 40 vuoden taivalta.
Sotaveteraanijärjestöt ovat muuttumassa perinnejärjestöiksi, sillä sodan kokeneet veteraanit poistuvat vauhdilla keskuudestamme. Veteraanien keski-ikä alkaa olla lähellä 90 vuotta.
Pohjois-Suomen sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Jukka Haaksiala nosti Kuusamotalossa juhlapuheessaan esille, kuinka veteraanisukupolven työlle ja itsenäisyyden eteen tehdyille uhrauksille ei aina ole osattu antaa niille kuuluvaa arvostusta.
Oli aika, jolloin sodan käyneitä miehiä ja naisia ei nähty sankareina, eikä kunniakansalaisina, Haaksiala sanoi. Tämä johtui sodan jälkeisten vuosikymmenten poliittisesta ilmapiiristä.
Veteraanit havahtuivat siihen tosiasiaan, että heidän oli ryhdyttävä itse parantamaan asemaansa. Eri puolille maata perustettiin veteraaniyhdistyksiä ajamaan veteraanien etuja, hoitamaan heidän kuntoutustaan sekä luomaan puitteita yhteiselle harrastus ja virkistystoiminnalle. Näin tapahtui myös Kuusamossa, Haaksiala totesi. Vähitellen tammenlehväsukupolvi sai ansaitsemansa arvonannon.
Sitä mukaa kun veteraanien rivit harvenevat, veteraaniyhdistysten rooli muuttuu. Yhdistysten tehtäväksi jää vaalia veteraanisukupolven perinteitä. Perinteen vaalimisen ytimessä on veteraanisukupolven yhteisöllisyys, jolla selvittiin niin sodasta kuin jälleenrakentamisen vuosistakin. Erilaisista poliittisista näkökannoista huolimatta kansan valtaosaa yhdisti halu nostaa sodan runtelema maa hyvinvointiin.
Haaksiala nosti Kuusamossa esiin puolustusvoimien uudistuksen. Hän totesi, että lähivuosina puolustusvoimat on tulossa tilanteeseen, jossa sen ylläpidon kustannuskehitys, puolustusmateriaalin laaja vanheneminen vuosikymmenen puolivälissä sekä asevelvollisten ikäluokkien pienentyminen eivät mahdollista nykyisen suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa.
Haaksiala totesi, että puolustusvoimien koko ja päivittäinen toiminta suhteutetaan käytettävissä olevaan rahoitukseen. Tähän voi lisäyksenä todeta rahoituksen olevan poliittisten päättäjien käsissä. Valtion vaikea taloudellinen tilanne ei voi olla heijastumatta myös puolustusvoimiin.
Näin talvisodan päättymisen muistopäivänä on hyvä todeta, että puolustuskyky on paitsi materiaa, myös puolustustahtoa, kuten veteraanisukupolvi on meille näyttänyt.