Video: Ih­mis­kä­si muovaa Ou­lan­kaa – mitä Reino Rinne sanoisi jät­ti­put­kes­ta tai min­kis­tä?

Kiutaköngäs kuohuu nyt komeasti ja saavuttanee huipun ensi viikon aikana. Torstaina sitä kävi katselemassa useita ihmisiä. Polut putoukselle ovat paikoin vaarallisen liukkaat ja Liikasenvaarantie edelleen huonossa kunnossa. Karhunkierrokselle ei vielä ole asiaa.

Kuva: Mikko Halvari

Riku Paavola näkee selviä muutoksia Oulankajoen virrassa. Jäät joki luo paljon aiemmin kuin takavuosina ja on entistä arvaamattomampi tulviltaan.

Kuva: Mikko Halvari

”Älkää upottako likaisia käsiänne tähän jumalaiseen veteen, ihminen tarvitsee sitä.”

Näin kuuluu Kiutakönkään rantatöyrään kiveen hakattu koskisoturi Reino Rinteen harras toive. Monilta osin tuo toivo näyttää menetetyltä. Ihmiskäsien aikaansaamat muutokset näkyvät jo selvästi Oulangan kansallispuiston luonnossa.

Haitalliset vieraslajit ovat jo päässeet valloilleen. Sellaisia ovat esimerkiksi minkki ja supikoira. Myös aggressiivisesti leviävä ja ihmisellekin myrkyllinen jättiputki on löytänyt tiensä Koillismaalle ja on vaarassa levitä kansallispuistoonkin, kertoo Oulangan tutkimusaseman johtaja Riku Paavola. Hän on tullut tutkimaan Oulankaa ensi kerran 1990-luvun taitteessa opiskelijana.

– Päiväniementien varressa näytti olevan jättiputkea jo viime vuonna. On sitä ilmeisesti muuallakin. Se on tosi myrkyllinen. Lapsikin jos juoksee aurinkoisena päivänä sellaiseen puskaan, on se pahimmillaan sairaalareissu.

Kuusamo elää luontomatkailusta, mutta asialla on kääntöpuolensa. Haitallisten kasvilajien siemenet kulkeutuvat autonrenkaiden ja vaellussaappaiden pohjissa uusille kasvualueille.

– Muiden tutkijoiden arvioiden mukaan yhtenä Suomen lajirikkaimpana alueena tätä pidetään. Täällä on jääkauden reliktilajeja. Ennuste on, että ne lähtevät ensimmäisenä.

Oulangan luontoa muovaa ilmastonmuutos, josta monet tulokaslajit hyötyvät.

Paavolan oma ala on virtavesiekologia. Vesistöissä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erittäin hyvin. Oulankajoessa on jääpeite nykyään puolitoista kuukautta lyhemmän aikaa kuin vielä 1970-luvulla.

– Se on ihan älytön muutos neljässäkymmenessä vuodessa, hän summaa.

Tästä on tilastoitua faktaa. Oulankajoki vapautui jäistä 1970-luvun taitteesta toukokuun 20. päivän tienoilla. Nyt ne lähtevät ennen äitienpäivää. Tulvahuippu on samalla aikaistunut ja tänä vuonna Paavola uskoo tulvahuipun osuvan jo ensi viikolle, koska sää on lämmin.

Myös vesistöissä piilee ihmisen aiheuttama hyvinkin konkreettinen riski. Moniin latvavesiin on istutettu kuhaa, jonka leviäminen saattaisi pahimmillaan muuttaa Kuusamon vesien kalastoa pysyvästi. Kuhalla on tällä hetkellä periaatteessa esteetön pääsy Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijokiin.

– On tavallaan tehty kalastusmatkailua tukeva ratkaisu, että istutetaan kuhaa, joka ei ole koskaan luontaisesti elänyt Jäämereen laskevassa vesistössä. Kyseessä on laji, joka kaikkein todennäköisimmin hyötyy ilmastonmuutoksesta, koska se viihtyy sameissa ja lämpimissä vesissä.

Jos kuha muodostaa luonnossa lisääntyvän kannan, voivat seuraukset olla kohtalokkaat esimerkiksi toisen ison petokalan, taimenen, luonnonkannoille.

– Siinä on varmaan tarkoitettu hyvää. En ole varma onko lopputulos ihan kaikkea muuta.

Paavolan ratkaisu olisi ollut yrittää palauttaa nieriä Kitkajärven vesistöön. Vielä nykyään itärajan takana on Kuusamon korkeuksilla paikallisia nieriäkantoja. Hänen mielestään se olisi ollut kalastusmatkailua palveleva ekologinen kulttuuriteko.

– Nieriä hävisi Kitkasta 1800-luvun lopulla. Kukaan ei tiedä miksi se hävisi, koska silloin sitä ei tutkittu. Pitäisin outona sattumana, että samaan aikaan järven pintaa laskettiin yhteensä kaksi metriä kahteen otteeseen. Olisivatko kutualueet menneet pilalle. Varmasti muitakin vaikutuksia on ollut.

Riku Paavola kertoo videolla Oulangan jokiluonnosta ja sen muutoksista.

Kiutakönkään webkamera kuvaa putousta livenä ympäri vuoden.