Vieraslajistrategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2012) vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja ekosysteemipalveluille, mutta myös taloudellista haittaa vaikuttamalla esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Haitat voivat myös olla sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.
Kirjoitan tässä vieraslajeista tai muuten haitallisista kasveista Taivalkosken kirkonkylän näkökulmasta. Kolmen kasvilajin koen leviävän hallitsemattomasti ja niiden leviämiseen tulisi eri tavoin puuttua. Lajit ovat jättiputki, lupiini ja pujo. Jättiputki ja lupiini näistä on virallisesti luokiteltu vieraslajeiksi. Pujo on etelämpänä Suomessa hyvin yleinen kasvi, mutta paikkakunnallamme sitä on niin vähän, että senkin leviämiseen kannattaa ja voi puuttua. Kaikki kolme ovat runsastuneet viime vuosina, mutta vielä niiden leviäminen mielestäni saataisiin pysäytettyä. Kasvit ovat kukin eri tavoin haitallisia. Jättiputki ja pujo ovat selvästi ihmisille haitallisia, lupiinin torjuntatarve taas on luonnonsuojelullinen.
Lupiinia ihastelemme etelämpänä tienvarsilla. Komealupiinia on kauan meillä käytetty koristekasvina ja viime vuosiin saakka se on alueellamme pysynyt hallinnassa. Nyt esiintymät laajenevat ja uusia ilmaantuu jopa metsiin. Minunkin mielestäni lupiini on kaunis kasvi, kukkiessaan. Kukinnan jälkeen se on ruma ruskea ”rotkale”. Lupiini on vieraslajina luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Se vie kasvutilan muilta luonnonkasveilta ja sen seurauksena myös esimerkiksi perhoslajit vähenevät. Kun lupiini on levinnyt tai istutettu tienvarsille, yksi ainoa huonoon aikaan sattuva koneniitto levittää sen laajalle alueelle.
Jättiputki on luokiteltu erityisen haitalliseksi vieraslajiksi. Sen haitat ovat yleisesti tiedossa. Puutarhakasvina sitä ei juurikaan enää viljellä, mutta sitä on levinnyt puistoihin, tyhjille tonteille ja muille luonnontilaisille tai hoitamattomille alueille. Jättiputken ensimmäinen torjuntatoimi on leviämisen estäminen, mikä tarkoittaa kukkavarsien katkaisemista. Putken varttuminen täysikasvuiseksi kestää monta vuotta ja eri-ikäisten kasvien lehdet ovat hyvin erimuotoisia ja -kokoisia. Torjunta on tietenkin helpointa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos omalla pihalla on jättiputkiesiintymä, kannattaa opetella tuntemaan kasvi myös nuorena. Sellaisena sen saa helposti kaivettua juurineen maasta. Ison kasvin kaivaminen on työlästä. Torjuntaan on kohteesta riippuen erilaisia tapoja, esimerkiksi juurineen kaivaminen, torjunta-aineruiskutus tai alueen peittäminen esimerkiksi mustalla muovilla. Joka tapauksessa laajan kasvuston torjunta on työlästä ja vie aikaa.
Pujoa ei ole luokiteltu vieraslajiksi, mutta se on pahimpia siitepölyallergian aiheuttajia. Viime vuosina pujoa on Taivalkoskella esiintynyt satunnaisesti, se on levinnyt lähinnä mullan mukana. Pujo on monivuotinen eikä täten häviä niittämällä. Nyt kun pujoa esiintyy vain harvakseltaan, kannattaisi esiintyvät kasviyksilöt kitkeä tai isot esiintymät ruiskuttaa torjunta-aineella ennen kukintaa.
Juuri nyt on oikea aika torjunnalle, kun mikään näistä kasveista ei ole vielä tuottanut itäviä siemeniä. Kunnan toimintana teemme näiden lajien torjuntaa kunnan hallitsemilla alueilla sitä mukaa, kun kasveja havaitsemme. Lupiinien niittämisestä ja kitkemisestä on tullut jonkin verran palautetta, ilkivallaksikin sitä on nimitetty. Jättiputken torjuntatarpeesta taas tulee kunnalle vihjeitä ja pyyntöjä. Ruiskutuksen voi tilata esimerkiksi puutarha-alan yrityksiltä.