Pääkirjoitus
Hallituksen ministeriryhmän linjauksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut pitää jatkossa järjestää vähintään 20 000 ja erikoissairaanhoito 50 000 asukkaan väestöpohjalla.
Nyt kysytään, onko tämä paluuta edellisen, keskustavetoisen hallituksen ajamaan paras-hankkeeseen, jossa esitettiin vastaavat luvut?
Suurissa talousvaikeuksissa rämpivällä Posiolla on jo pitkään toivottu, että ylettömän raskaaksi käynyt perusturva otettaisiin leveämmille hartioille, mieluiten maakuntatasolle saakka.
Posiolla moni poliitikko on katsonut Rovaniemen suuntaan ja toivonut, että välimatka pelastaisi palvelujen lakkauttamiselta. Rovaniemi ja maakuntahallinto nähdään kuin armeliaana keisarina, jolta odotetaan suurta viisautta.
Valitettavasti kuntien keskinäinen peli näyttää olevan paljon raadollisempaa. Kuusamo sai tästä tuta sairaankuljetuksen kuvioissa. Kuusamon maksut todennäköisesti kolminkertaistuvat, kun palvelun järjestäminen siirtyy maakunnan kokoiselle sairaanhoitopiirille. Osin kyse on siitä, ettei Kuusamon ääni kuulu maksuosuusneuvotteluissa. Oulun seutu jyrää.
Koillismaan kuntien, Kuusamon, Posion ja Taivalkosken, yhteistyö on ollut vuosien saatossa kaikkea muuta kuin ongelmaton. On yritetty kuntaliitosta ja yhteistä perusturvaa, mutta tuloksetta.
Valtiovalta ajaa vääjäämättä kuntia kohti suurempia kokonaisuuksia. Koillismaalla kunnat joutuvat miettimään, käyvätkö ne kukin yksin tuulta päin, vai olisiko yhteistyöstä sittenkin apua. Ratkaisun avaimet ovat Posiolla ja Taivalkoskella.
Kuusamo on koettu hankalana yhteistyökumppanina ainakin joissain piireissä. Mutta mitä isompiin yksiköihin mennään, sitä vähemmän syrjäisen kunnan ääni kuuluu. Joten olisiko syytä vielä kerran harkita perusturvan osalta järkiavioliittoa, kun rakkaudesta sitä ei koskaan syntynyt?
Olisi perin kummallista, jos peruspalveluja järjestäisi jatkossa vain neljä kuntaa Pohjois-Suomessa: Oulu, Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kajaani.