Vapaaehtoiset ulkoiluttajat ovat työelämän jo jättäneitä kuusamolaisia naisia, joilla on vilpitön halu auttaa. He ovat vertaansa vailla, sanoo 10-paikkaisen vanhusten ja vammaisten ryhmäkodin yrittäjä MaijaLiisa Kuusela.
– He tuovat sosiaalisen tuulahduksen ulkomaailmasta; juttelevat lapsenlapsistaan ja siitä kun kävivät mökillä. Puhumalla arjestaan, he saavat myös Viiankodin rouvat muistelemaan omia lapsiaan, perunoiden istuttamista ja vasikoiden hakaan viemistä.
Ensimmäisenä puhutaan päivän sää, sanoo ulkoiluystävä Mirja Leinonen.
– Ulkoillessa jutellaan ihan tavallisia asioita niin kuin muidenkin ihmisten kanssa.
Vapaaehtoisella ulkoiluttajalla on auttava sydän ja mieli, sanoo Kuusela.
– He ovat kiitollisia kahvikupista, tyytyvät itse vähään.
Jokainen Viiankodin asukas ulkoilee kerran viikossa vapaaehtoisten ulkoiluttajien avustuksella ja päivittäin työntekijät käyttävät asukkaita tilanteesta riippuen ulkona. Tavoite on, että jokainen asukas pääsisi ulos kerran tai kahdesti viikossa. Kesäisin ilmojen salliessa päiväkahvit juodaan ulkona.
Vapaaehtoisilla ulkoiluttajilla on lukujärjestys, jonka mukaan he tulevat ja ulkoilevat asukkaiden kanssa. Kun ryhmässä on yhdeksän jäsentä, vuoro lähteä vapaaehtoistyöhön ulkoiluttajana osuu kohdalle kerran kuukaudessa. Homma hoituu pareittain.
Ulkoiluttajat toimivat myös saattajina tapahtumissa ja vievät kirkkoon, osallistuvat yhdessä asukkaiden kanssa tapahtumiin esimerkiksi ystävänpäivän kahveille ja retkille. Vapaaehtoisten ryhmä sai alkunsa seurakunnan vapaaehtoistyön tilaisuudesta.
Vapaaehtoiset kiittelevät, että heistä pidetään hyvää huolta sekä Viiankodissa että Kuusamon seurakunnassa, joka kokoaa vapaaehtoiset yhteen kerran kuukaudessa ja haluaa kuulla miten menee ja jaksavatko vapaaehtoiset.
Vapaaehtoisen ”tunti” kuukaudessa merkitsee isoa apua pienkodin henkilökunnalle ja määrättömästi iloa sen asukkaille. Vapaaehtoisen kanssa ulkoileminen voi joskus olla viikon ainut ulkoilukerta, sanoo Kuusela.
– Meillä on ulkoilukansio, joka myös motivoi. On hienoa nähdä sellaisia viikkoja, joissa on ulkoilukertoja jokaisen asukkaan kohdalla.
Viiankoti työllistää kahden omistajan lisäksi seitsemän ihmistä. Vaikka henkilökuntaa on runsaasti, ulkoilemiseen ei ole riittävästi aikaa. Tai oikeammin aikaa ei ole pukemiseen ja riisumiseen.
– Liikuntakyvytöntä, täysin autettavaa ihmistä ei voi pukea samalla tavalla kuin lapsen voi pukea päiväkodin tuulikaapissa. Vaate on mukautettava ihmisen päälle, sanoo Kuusela.
Viiankodissa ei siis pidetä kiirettä. Siellä asukkaat saavat muun muassa nukkua aamulla pitkään. Pienkoti on omakotitalossa ja selvästi sen asukkaiden koti.
– Toiset pitävät pienestä ja toiset haluavat modernit uudet tilat. Meillä on tällainen koti.
Pienkotiyrittäjä on huolissaan sote-uudistuksesta ja erityisesti sen mukanaan tuomasta hankintalaista.
– Olemmekohan kohta työttömiä kaikki? Pystyvätkö pienkotiyrittäjät enää toimimaan, jos toiminta annetaan kilpailutuksen kautta yhdelle toimijalle tilanteessa, jossa hoivayritykset kasvavat ja ketjut laajentavat voimakkaasti? Miten viranomaiset suhtautuvat pienkoteihin?
Hoiva-alan pienyrittäjällä on yövuorossa paljon mietittävää.
– Valvovan viranomaisen tulisi olla oma kunta. Se tuo turvallisuutta yrittäjälle ja asiakkaalle. Tuntuu turvalliselta ajatella, että sosiaalityö valvoo minunkin työtäni.
Viiankoti tuottaa kaupungille palvelusetelillä vammaisten ja vanhusten ympärivuorokautista hoivaa.
KS Fakta