Naisenkipeä mies ei hevillä lopeta vonkaamista. Lintumaailmassa tästä parhaimpia esimerkkejä on luhtahuitti, jonka koiraat vaikenevat, kun ovat saaneet pesimäpuuhat hyvään alkuun. Poikamies on toista maata. Se huutelee elokuuhun, vaikka naarasta ei kuulu. Vonkaaminen on rankkaa puuhaa, sillä yöt läpeensä on huudettava kerran parissa sekunnissa.
Joskus huitti saattaa vaihtaa paikkaa, mutta ympäristö pysyy samana. Huitti asustaa kosteikoissa, joissa ruoko, osmankäämi ja vehka luovat luoksepääsemättömän tiheikön.
Koillismaalla huitti on huudellut joinakin lämpimien keväiden jälkeisinä kesinä. Joskus huitti on ollut Kuusamossa äänessä niin, että pesintää on pidetty todennäköisenä.
Luhtahuitin elintapojen vuoksi sen pesää tai poikasia on hyvin vaikea havaita. Jos huitti saapuu toukokuussa ja vaikenee kesäkuussa, pesintä on mahdollinen.
Huittiparilla saattaa olla yli kymmenmunainen pesye, mutta lentokykyisiksi poikasia varttuu vähän. Suomen noin tuhannen parin huittikanta on laskusuunnassa kosteikkojen vähenemisen vuoksi koko Euroopassa. Vesistöjen rehevöityminen viime vuosituhannella oli hyödyksi yön huutelijalle.
Markku Paakkinen
