Viikon luon­toää­ni: Poh­jan­sirk­ku alkaa olla tun­te­ma­ton myös ak­tii­vi­sil­le lin­tu­har­ras­ta­jil­le – odot­taa­ko sitä sama kohtalo kuin ka­don­nut­ta serk­kuaan?

Pohjansirkkukoiraan laulu kuuluu enää harvasta korvesta.

Kuva: Aino Uski

Heimonsa tuntemattomin on pohjansirkku. Keltasirkun tuntevat monet, pajusirkunkin ainakin ranta-asukkaat. Pohjansirkku alkaa sen sijaan olla tuntematon myös aktiivisille lintuharrastajille ainakin Etelä-Suomessa.

Viime 1900-luvun puoliväliin saakka laji oli lähes koko Suomen asukas, mutta 50 vuotta sitten alkoi kannan alamäki. Se on johtanut lajin uhanalaisuuteen.

Vuoteen 2010 ulottuneen lintuatlaksen mukaan pohjansirkku on edelleen pesimälaji useissa Koillismaan 10x10 kilometrin tutkimusruuduissa.

Koska pohjansirkku on huomaamaton suonlaiteiden asukas, sen pesä on vaikea löytää, Suomen parimäärää on vaikea arvioida. Siinä voi olla vielä kuusi numeroa, mutta havainnot vähenevät vuosi vuodelta. Lajin vahvin kanta on Metsä-Lapin korkeudella.

Pohjansirkun vähenemisen syyt ovat osin hämärän peitossa. Soiden kuivatus voi olla yksi syy, talvehtimisalueiden ympäristön huononeminen Kaakkois-Aasiassa toinen. Pohjansirkun kohtalo näyttää samanlaiselta kuin harvinaisen kultasirkun, joka on kadonnut Suomesta. Koreat sirkut ovat joutuneet myös pikkulintujen pyytäjien listalle.