Kuusinkijoen leirintäalueella näyttää jo kesältä. Lehti ei ole ollut näin iso tähän aikaan vuodesta miesmuistiin, jos koskaan.
Jari Lifländer tupruttelee piipusta savuja punaisen mökin pihassa. Kolme pointteria hyörii pihamaassa ja nuuskii alkukesän tuoksuja.
– Joessa on varmasti kaloja, kun kevät on kolme viikkoa edessä aikataulua.
Mökkien laitto kalamiehiä varten on viimeistä vaille. Lifländerillä ja Rita Uusitalolla on edessä kolmastoista kesä Kuusingin töyräillä yrittäjinä. Suhde Kuusinkiin rakentui kuitenkin jo 80-luvulla.
– Tulimme tänne Tampereen seudulta, kun Kuusamossa nuo senssit kalastukseen ja metsästykseen olivat vähän paremmat. Silloin se kalastus oli henki ja elämä. Enää ei jaksa kalaan niin paljon lähteä, kun päivät on kiinni tässä työssä.
Ala-Vuotunkijärvestä alkunsa saava, Itärajan tuntumassa sijaitseva Kuusinki on Kuusamon kolmesta suurjoesta se kuuluisin ja kaikkein kalastetuin. Metsähallitus kielsi taimenen kalastuksen kokonaan omilla vesillään Oulangalla, mikä laski sen kiinnostavuutta kalastuskohteena.
Myös Kitkajoen lupamäärät ovat laskeneet muun muassa Jyrävän rauhoituksen takia, mutta Kuusinki säilyttää suosionsa tasaisena. Kiihkeimpänä aikana juhannuksesta alkaen majoitus on täynnä.
Ehkä suurin syy on helppous: Kuusingille pääsee miltei rantaan asti asfalttitietä ja monelle hyvällekin kalapaikalle autolla viereen.
– Ihmiset ovat käyneet laiskoiksi. Ennen mekin ajoimme Saunavaaraan ja mentiin sieltä joen yli Raatehampaaseen. Siellä sai olla ihan rauhassa. Yhtenä vuonna ihmeteltiin, kun väkeä oli kuin Kooveen maalilla. Kuultiin myöhemmin, että Lohipyörteeseen oli tehty tie, Lifländer sanoo.
Leirintäalueen pihaan karauttaa mopollaan jokivarressa tuttu ja legendaarinen hahmo: Kuusingin Vote. Voitto Palosaari on asunut ja kalastanut Kuusingilla yli viisi vuosikymmentä. Kolmikko alkaa muistella hymyssä suin yhteisiä tarinoita. Vähintään yksi ”varsinainen tapaus” pyörii jokivarressa joka kesä.
He puhuvat kuopiolaisesta pojasta, jota äiti lapsena kuskasi Kuusingilla. Tultuaan teini-ikään poika karkasi kesäloman alettua kotoa. Äiti soitti leirintäalueelle, että onko poikaa näkynyt. Poika löytyi lopulta maantieltä ajamasta mopolla kohti Kuusinkia.
Hän on yksi monista, joille joki on jakanut elinkautisen tuomion.
Lifländer ja Vote tuntevat Kuusingin montut ja kivenhuopeet. Eräänä hyvänä vesikesänä Palosaari kertoo saaneensa kesän taimenkiintiön täyteen kolmessa viikossa. Se oli silloin vielä viisi kalaa.
Nykyisin kaloja saa ottaa kaksi kaudessa ja moni pitää saaliinsa visusti salassa. Saalisilmoitukset eivät anna Lifländerin mielestä todellista kuvaa taimenkannan koosta, vaan tutkimuksia pitäisi jatkaa.
Nykyisin tieto kalojen uhanalaisuudesta ja vähyydestä on levinnyt, mutta ei pelkkä taimen ole syy siihen, että Kuusingille tullaan. Moni tulee maisemien lumoamana. Osalla ensimmäinen tärppi saattaa tulla yli kymmenen vuoden jälkeen.
– Paljakanlampareesta alaspäin, Raatehammas ja Kiukaankorva, Palosaari kertoo omat suosikkipaikkansa.
Lifländer odottelee jo innolla vuoden 2020 perhokalastuksen MM-kisoja. Hän oli paikalla jo silloin, kun Kuusingilla edellisen kerran vuonna 1989 kisattiin. Myöhemmin hän itse kalasti Suomen maajoukkueessa. Tässä välissä MM-kisoista on kasvanut suurtapahtuma.
– Uskon, että ulkomaalaisia kalastajia riittää useammaksi vuodeksi kisojen jälkeenkin, koska tapahtuma tulee saamaan runsaasti medianäkyvyyttä alan lehdissä.
Myös kalastuskulttuurin murros näkyy Kuusamon jokivarsilla. Vaikka paikalliset kalastavat edelleen etupäässä taimenta, moni turisti keskittyy pelkästään harjuksen kalastukseen, Lifländer sanoo. Kaloja myös vapautetaan takaisin kutumatkalle.
Pari kesää sitten Lifländer veti kesän lämpimillä perhokalastuskurssia. Kevyeen vapaan tarttui viiden kilon taimen, joka meni väsytystaistelussa aivan maitohapoille. Kalassa oli kuitenkin radiolähetin, joten Lifländer päätti yrittää elvyttää sen. Kala elpyikin ja myöhemmin peilaamalla nähtiin, että se jatkoi matkaansa pitkälle ylävirtaan. Lisäksi kala oli saatu jo aiemmin kesällä Koivumutkista ja sen jälkeen se oli käynyt vielä Venäjän puolella mutkan.
– Esimerkki siitä, kun puhutaan että kala ei selviä, kun se ongitaan, että se on kalojen kiusaamista.
Myös Lifländer on huolissaan Kuusingin ja muiden jokien taimenten tulevaisuudesta, jos Käylän laitos lakkaa. Hän sanoo, että aikoinaan voimayhtiö pääsi luistamaan istutusvelvoitteista, kun Myllykosken voimalaitokseen rakennettiin kalahissi, jonka toiminnasta ei ole mitään näyttöä.
– Se olisi katastrofi.