Maanviljelijä on silmäillyt nyt vainioitaan iloisin silmin. Vilja ja rehu on kasvanut hyvin ja Koillismaallakin saadaan korjata kolmatta satoa, kuten tämän lehden jutusta ilmenee. Valoisalla taivaalla on kuitenkin synkkiä pilviä. Hyväkään sato ei poista maatalouden taloudellisia ongelmia. Pääongelma on siinä, ettei tuotteesta saatavalla hinnalla voi kattaa edes tuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Normaalissa liiketoiminnassa tämä tietäisi konkurssia. Maatalous on kuitenkin yhteiskunnan elintarvikehuollon takia tärkeä toimiala ja siksi toimintaa tuetaan. Mikäli joku vielä ihmettelee maataloustukien tarpeellisuutta, niin vastauksen löytää kyllä omasta ruokakomerostaan.
Tuetkaan eivät kuitenkaan auta, mikäli niiden maksatus viivästyy. Näin tapahtui Suomessa kevään aikana ja vasta nyt tuet on saatu Maaseutuviraston mukaan maksettua. Maanviljelijä on paikallisella tasolla pitkän taloudellisen ketjun kärjessä, joten tukien myöhästymisestä ovat saaneet kärsiä niin pankit, kauppaliikkeet kuin koko maatilaa ympäröivä yhteiskunta. Tukien maksatuksen viivästyminen ei vastaisuudessa saa takkuilla koetulla tavalla.
Viljelijät järjestivät traktorimarssin kevään aikana Helsingissä. Silloin viljelijät saivat päättäjiltä myötätuntoa. Pian kuitenkin opittiin, että poliittinen muisti on paitsi valikoiva, myös lyhyt. Tuottajien mukaan silloin annettuja lupauksia ei ole lunastettu. Lupeissa onkin traktorimarssin uusiminen ja silloin keinot voivat olla mahdollisesti voimakkaampia kuin pelkästään piknik Senaatintorilla.
Erityisesti haluttaisiin tukea nuoria viljelijöitä, jotka ovat investoineet elinkeinoonsa, mutta joilla ei kassan pohjalle ole vielä kertynyt kasorahoja. He ovatkin suurimmissa ongelmissa joutuessaan venyttämään jokaista senttiä. Unohtaa ei voi myöskään vanhempia viljelijöitä, joiden rahalaarin pohja varmasti myös häämöttää. Pelättävissä on tilojen kasvava lopetusaalto.
Suomessa viljelijä on hankalammassa asemassa kuin naapurimaissa myös verottajan silmissä. Maatilat kuuluvat yleisen kiinteistöveron piiriin ja kunnat keräävät tiloilta veroa kaikkiaan 14 miljoonaa euroa. Määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1993. Esimerkiksi Ruotsissa vastaavaa veroa ei maatalouskiinteistöillä ole. Suomessa kunnille on vielä annettu mahdollisuus korottaa veroa nykyisestä. Kuntien toivoisi käyttävän mahdollisuutta vain harkitusti.