Toukokuussa 1968 se alkoi. Teini-ikäinen Vilho Maikku marssi koulun jälkeen Postiin Alpo Murtovaaran puheille töitä kysymään. Hän pääsikin jakamaan viikonloppuisin Helsingin Sanomia, joita tuli Kuusamoon paljon enemmän kuin nykyään.
Ensimmäiset jakoreissut olivat Lämsänkylän pojalle piinaa. Kuusamon Kirkonkylä oli outo ja vieras paikka. Kari Tauriainen perehdytti häntä kolmospiirin jakamiseen ajamalla mopolla edessä ja huutamalla ohjeita. Ville polki pyörällä, nakkeli postia ja hyvä että perässä pysyi.
– Hän huuteli että Ojalehdon Väinö on tuossa, Törmäsen Jorma tuossa ja tuolla on tuo... Ensimmäisellä kerralla yksin jakaessa minä Kaiterantien ja Vienantien kulmaan eksyin, Maikku nauraa.
Esimies lohdutti, että kyllä se siitä lähtee.
Töitä tehtiin aluksi pätkissä, vähän kuten nykyäänkin useimmiten on. Vuodesta 1972 asti Maikku oli Postissa virkasuhteessa. Viimeisenä työpäivänään lajittelukeskuksen kahviossa Kuusamon Postin pitkäaikaisin työntekijä muistelee menneitä vuosikymmeniä.
48 vuotta missä tahansa työssä on kova saavutus. Puhumattakaan fyysisestä työstä, joka on ollut valtavien muutosten armoilla varsinkin viime vuodet.
Kahvihuoneessa pyörähtävien työkavereiden kasvoilta paistaakin valtaisa kunnioitus eläkkeelle jäävää kollegaa kohtaan. Eipä ihme, sillä on Maikku toiminut luottamusmiehenäkin ja joutunut välillä koviinkin paikkoihin.
– Mutta näin jäljestä käsin Posti on ollut hyvä työnantaja, vaikka on ollut vaikeitakin hetkiä. Päivääkään ei ole tarvinnut työttömyyskorvausta nostaa, Maikku kiittelee.
Kiireistä työ toki on ollut. Yhä kiireisempää ja raskaampaa, kun ikää on tullut. Viimeisenä työpäivänäänkin Maikku oli lähdössä 200 kilometrin lenkille päiväpostin kantoon Pohjois-Kuusamoon. Ensin Rukalle, Käylään, Oulangan seutuun, Liikasenvaaran perukalle, Juuman kautta takaisin ja sitten vielä Rukalle paketit jakamaan. Vuodessa kilometrejä on tullut noin viisikymmentätuhatta.
– Sitä on mennyt tiellä varovaisemmaksi. Ei ota mitään riskejä. Muutenkaan nuorten vauhdissa ei tahdo enää pysyä. Hyvää kuntoa saa kiittää siitä, että on töissä jaksanut, aikoinaan maratonejakin juossut Maikku sanoo.
Hänelläkin on töissä sattunut. Pahin tapaturma sattui oikeaan käteen, kun Maikku kaatui ja olkapäästä katkesi jänne. Lopulta hän pääsi leikkaukseen, joka onnistui täydellisesti ja hänet saatiin vielä työkuntoiseksi viimeisiksi vuosiksi.
Varsinkin haja-asutusalueiden postinjaon tulevaisuus huolettaa Maikkua. Postilakia ollaan muuttamassa, mikä voi tarkoittaa sitä, että haja-asutusalueille ei enää tarvitse jakaa viittä päivää viikossa. Nykyisellään jako on tappiollista liiketoimintaa.
Monille syrjäseutujen vanhuksille on päivän kohokohta, kun postiauto saapuu, tuo päivän Koillissanomat ja jonkun laskun. Moni odottaa autoa tien varressa postilaatikolla säällä kuin säällä. Kovilla pakkasilla karvalakkia vedetään syvemmälle, jos postinkulku viipyy.
Maikulla on kokemusta haja-alueiden linjoilta joka puolelta Kuusamoa.
– Vaikka tämä on mennyt kiireisemmäksi, niin aina on ollut aikaa vaihtaa muutama sana. Savut vähenevät sivukylillä. Seuraamme jos joku on yksinäinen, käymme katsomassa ja ilmoitamme omaisille, jos ei pariin päivään ole näkynyt, hän sanoo.
Eläkkeellä Maikku aikoo harrastaa ainakin metsästystä ja kalastusta. Mielessä ovat keväiset hanget, koirien kanssa hiihtely Joukamojärven selillä ja vauraiden ahventen tavoittelu pilkkimällä. Vuodenvaihteessa Maikun vaimokin jää eläkkeelle, jolloin on suunnitteilla myös matkustelua.
– Kevään, kesän ja syksyn pärjään varmasti, kun on metsästys- ja kalastushommat. Sitten joulu-helmikuussa pimeänä aikana voi olla vaikeampaa olla toimettomana, tuore eläkeläinen aprikoi.
Vilho ”Ville” Maikku
Eläkkeelle jäävä postimies
Syntyisin Kuusamon Lämsänkylältä
Asuu Maikussa
Harrastaa urheilua, hirvikoirilla metsästystä ja kalastusta
Tehnyt muuraushommina mm. viitisenkymmentä leivinuunia
Lisäksi soranajoa, metsätöitä ja bussinkuljetusta
Toiminut Postilla luottamusmiehenä
Oli pitkään Kuusamon Metsästys- ja kalastusseuran sihteeri ja rahastonhoitaja
