Siellä ne kovasti painii, sanoo Sulo Karjalainen.
Kuusamon Suurpetokeskuksen kaksi karhunpentua painivat aamusta iltaan. Välillä syödään.
Juuso-karhun ja Reeta-karhun kaksi pentua kömpivät esiin talvipesästä toukokuun alkupuolella. Karhunpennut painoivat silloin vaivaiset kaksi kiloa.
– Nopeasti ne kasvaa ja painavat nyt sellaiset kuusi tai seitsemän kiloa. Viikossa tulee kilo lisää painoa.
Karhunpentujen kasvattaminen käy Reeta-karhulle työstä.
–Äiti imettää niitä ahkerasti. Kellottaa selällään ja antaa pentujen syödä. Ne syö samoja ruokia kuin äitinsä ja hedelmiä, hedelmiä menee.
Karhunpentujen nimistä Sulo Karjalainen suostuu vain tuumailemaan. Toinen pennuista on naaras, toinen uros.
– On niitä nimiä hahmoteltu. Yksi emäntä sanoi, että on välttämätöntä antaa pennulle hänen nimi. On kuulemma niin pahankurinen emäntä, että pitää sen niminen karhukin olla olemassa.
Kenen kaima nuoresta naaraskarhusta tulee, sitä Karjalainen ei kerro.
– Urokselle on sillekin nimiehdotus tiedossa. Aika paljon samaan viittaa senkin nimi, mutta katsotaan sitten.
Sitten, eli karhunkastajaisten ajankohta, asettuu Sulo Karjaisen arvelun mukaan juhannuksen tienoille.
Poikkeuksellisen lämmin kevät on hyväksi karhunpentujen kasvulle. Karhutarhalla vietetään leikkisää elämää. Reeta-äiti viihtyy altaassa ja koettaa jo houkutella pentuja veteen.
Karhunpennut ovat omassa häkissä äitikarhun kanssa. Urinaa häkeillä kuullaan silloin tällöin, kun Reeta muistuttaa muita tarhan karhuja pysymään kaukana.
– Erotiikkapeli se muilla nyt enimmäkseen on tähän aikaan vuodesta mielessä, tuumii Karjalainen.
Kaikki haluavat nähdä painivat karhunpennut.
– Ei ole tarvinnut yksin olla, sanoo tyytyväinen Sulo Karjalainen.
Suurpetokeskuksen kausi on alkanut vilkkaana. Molemmat karhunpennut ovat tarhalla koko kesän emonsa hoivissa. Toinen pennuista muuttaa todennäköisesti myöhemmin toiseen eläintarhaan.