Anne Kauppi järjesti Kuusamotalon Oulankasalin yleisölle varsinaista shokkihoitoa esittämällä unkarilais-itävaltalaisen György Ligetin pianoetydejä käsittämättömän voimakkaalla drivellä. Ligeti ei liiemmin yleisöä etydeillään kosiskele eikä toisaalta myöskään Anne Kauppi. Musiikkia kuvailevat etydien lisänimet antavat tästä hyvää osviittaa. L’ escalier du diaple (Paholaisen portaat), etydi nro 13 oli tästä hyvänä esimerkkinä. Musiikki tuntui kuvaavan portaiden loputonta kapuamista hengästymiseen saakka, johon kirkonkellojen sointia markkeeraavien bassojen fatalistinen pauhu etydin loppupuolella toi vielä oman ankaran tinkimättömän piirteen. Anne Kaupin ote oli parhaimmillaan tässäkin teoksessa herpaantumaton. Armoa ei annettu eikä sitä suotu liioin yleisöllekään. Kuulijana soisikin Ligetin etydien väliin aina silloin tällöin jonkin klassisemman ajan etydin, kuten esimerkiksi juuri lopussa kuullulta Chopiniltä.
Ligetin teknisesti äärettömän vaikeat etydit ovat haasteellisia maailman huippupianisteillekin ja näinkin mittavan valikoiman esittäminen ei suju kommelluksitta. Ilman nuotinkääntäjää soitto oli haasteellista, mutta intensiteetti millä Anne Kauppi kaiken hoiti oli vaikuttavaa ja tunnelma sähköinen.
György Ligeti on monella tapaa äärimmäisyyksien säveltäjä, joka on nauttinut kyseenalaista kunniaa aina jättimäisistä viisi oktaavia kattavista klustereista runoelmiin 100 metronomille (Poème Symphonique pour 100 métronomes). Muutamat Kaupinkin soittamat etyditkin on osin levytetty ns. pianorullien avulla kuten nro 9 Vertige (Huimaus). Ligeti tuntuu nauttivan ajatuksesta, että pianoklaviatuuri olisi lähes tulkoon tukehtumispisteessä kaiken aikaa. Monissa etydeissä ei juurikaan suvantopaikkoja tarjoilla ja tempot suosivat äärimmäisen nopeita vaihtoehtoja - tosin tempo on aina hivenen suhteellinen määre ja se on havaittavissa myös näiden etydien levytyksissäkin.
Hillitymmästäkin menosta saatiin silti nauttia. Etydi nro 16 Pour Irina (Irinalle) antoi kuulijalle ihastuttavan suvantopaikan samoin kuin En Suspens (Kahden vaiheilla nro 11). Oman laista huumoria ja svengiäkin saatiin kuulla Galamb Borang (etydi nro7) -teoksen parissa, jossa Ligeti oli yhdistellyt balilaista rytmiikkaa monenkirjavan tekstuurin alle ja hyvin onnistuneesti.
Konsertin loppupuolella Kauppi armahti yleisöä muutamalla Bachin ja Chopinin tunnelmapalalla. Etenkin ylimääräisenä kuultu Bachin koraali Kristus Valo Valkeuden ja Chopinin Preludi olivat vaikuttavaa kuultavaa.