Toukokuussa vuonna 1976 kokoontui Kuusamon kansanopiston ruokalaan parikymmentä naista. Puhetta johti Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton Pohjois-Pohjanmaan jaoston puheenjohtaja Sylvi Illikainen.
Kokouksen yksimielisen päätöksen myötä perustettiin Kuusamoon naisvoimisteluseura. Toki voimisteltu oltiin jo aikaisemminkin, Kuusamon Erä-Veikkojen alajaostona.
Liikunnan ilo ja halu taiteelliseen itseilmaisuun voimistelun keinoin olivat korkealla heti Kuusamon Naisvoimistelijoiden perustamisen alkumetreistä lähtien ja ovat sitä edelleen, 40 vuotta myöhemmin.
Heti alusta lähtien seuran toiminnassa aktiivisesti on ollut mukana Hilkka Leskelä, kuusamolaisen voimistelun grand old lady.
Helsingin yliopiston voimistelun laitokselta voimistelun opettajaksi valmistunut Leskelä on valmentanut kuusamolaisia voimisteluryhmiä useamman kymmenen vuoden ajan. Hänen ohjauksessaan ryhmät ovat kiertäneet aina ulkomaita myöten ja esiintymään on päästy myös Suomen Kansallisteatteriin.
– Hilkka on tehnyt aivan uskomattoman työn. Ilman häntä ei kuusamolaista naisvoimistelua olisi varmasti olemassakaan, kehuu kilpailuryhmien vetovastuun Leskelältä 1990-luvun alussa perinyt Annemari Nieminen.
Yksi seuran tuotemerkki ja osa sen historiaa on Leskelän ohjaama ja koreografian siihen tehnyt Oulangan tanssi. Oulankajoen juoksua sen alkulähteiltä aina rajalle saakka kuvannut esitys kansantanssivaikutteineen oli aikanaan erittäin rohkea.
– Tein pitkään taustatyötä ja koreografia sai vaikutteita Kuusamon ja koko rajaseudun kulttuurista ja kansantansseista. Tuohon aikaan kansantanssit olivat tabuja, eikä niitä menty sormeilemaan. Sen vuoksi ensimmäiset esiintymiset jännittivät suunnattomasti, Leskelä muistelee.
Yllätys oli suuri, kun vuonna 1978 ensimmäistä kertaa esitetty Oulangan tanssi otettiin vastaan suurella innostuksella. Kotimaan lisäksi sitä vietiin aina Japania ja Portugalia myöten.
Leskelälle itselle erityisen merkittävä oli Meri Salolalta (os. Ollikainen) saatu kirje kansallisteatterissa nähdyn esityksen jälkeen.
Salola kirjoitti seuraavasti: ”Oulangan tanssin virta vei, kosken pauhu lumosi ja raja raikaa kouraisi. Olimme haltioituneita, mieheni ja minä.”
Salola teki ennen sotia matkan Karjalaan tutkiakseen karjalaista kansantanssiperinnettä ja on julkaissut aiheesta kirjan.
– Häneltä alan asiantuntijana saatu palaute oli henkilökohtaisesti koskettava ja tärkeä, Leskelä kertoo.
Oulangan tanssin lisäksi muun muassa Revontulten yö, Oodi isänmaalle ja monet muut näyttävät ohjelmat ovat edustaneet seuraa ja Kuusamoa kansallisesti ja kansainvälisesti. Menestyneitä ryhmiä on lukuisia.
– Yksin tätä ei missään nimessä tehdä. Tarvitaan suuremman porukan yhteistyötä aina voimistelijoista tukijoukkoihin. Esimerkiksi puvustus syntyy monen vapaaehtoisen ja pyyteettömän työn tuloksena.
– Mikä meidän seurassamme on hienoa, on se, että meillä on sitoutuneita toimijoita mukana. Rakkaus lajia kohtaan, yhteishenki ja tätä kautta syntyneet ystävyyssuhteet saavat pysymään toiminnassa mukana, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Jaana Lifflander.
40-vuotias seura on päässyt aikuisen naisen ikään. Harrastustarjontaa paikkakunnalla riittää, mutta yhä uudet harrastajat löytävät myös voimistelun pariin.
– Voimistelu on nousussa. Meillä on selvästi suurempia ryhmiä muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Ikäluokkien pienenemisestä huolimatta olemme pystyneet järjestämään ryhmät joka ikäluokalle, Lifflander iloitsee.
Niemisen jälkeen vastuuta ryhmien valmentamisessa on annettu nuorille ohjaajakoulutuksen käyneille voimistelijoille. Seura huolehtii valmentajien säännöllisestä koulutuksesta. Nuoret ovat aktiivisia ja tuovat uusia tuulia seuran toimintaan.
Yksi seuran periaatteista on pitää harrastemaksut kohtuullisella tasolla.
– Tarkoituksena on, että harrastaminen olisi kaikille mahdollista. Seura tulee myös tarvittaessa vastaan maksuissa. Vuosittain 1-2 lasta saa tukea seuralta.
Perusnaisvoimistelu ei ole vuosien saatossa muuttunut, mutta joukkuevoimistelu kilpailulajina on koventunut. Seuran tärkein tehtävä on innostaa ja luoda edellytykset riemulliseen liikkumiseen lapsille, nuorille ja aikuisille. Harrastuksen myötä moni on löytänyt liikunnasta myös ammatin.
Vuosittain seura liikuttaa noin 160 lasta ja nuorta aina 1-vuotiaista taaperoista lähtien. Myös aikuisille on omia ryhmiä.