Talvipäivänseisaus on vuoden lyhyin ja samalla myös pimein päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan eteläisen Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin aurinko on täältä katsoen alimmillaan taivaalla etelässä. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Talvipäivänseisaus ajoittuu yleensä välille 21.–22. joulukuuta.
Talvipäivän seisaus on nyt tarkalleen torstaina 21.12. klo 18.28. Tällöin Aurinko on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä ja 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eli maapallon päiväntasaajan eteläpuolella. Etelä-Suomessa Aurinko nousee keskipäivällä etelässä ollessaan vain 7 asteen ja Oulussa 2 asteen korkeudelle. Vertauskohtana kuun läpimitta on noin puoli astetta. Utsjoella Aurinko on keskipäivällä pari astetta horisontin alapuolella.
Koillismaalla Taivalkosken horisontin mukaan aurinko nousee torstaina kello 10:30 ja laskee kello 13:40. Päivän pituus on siis kolme tuntia ja kymmenen minuuttia.
Eteläisellä pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. kesäkuuta eli samaan aikaan kuin pohjoisella puoliskolla on kesäpäivänseisaus. 21.–22. kesäkuuta on eteläisen pallonpuoliskon vuoden lyhin päivä, eikä Aurinko nouse lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Aurinko on silloin suoraan vastaavasti Kravun kääntöpiirin yläpuolella.
Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin. Aurinkovuoteen kuuluvat seisauspäivät sekä kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus ovat olleet merkittäviä taitekohtia.
Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun. Suomen kielen sanat joulu ja juhla tulevatkin siis talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.
Kristillistä joulua vietetään 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana. Jeesuksen syntymäjuhlaa juhlitaan siis roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivänä, tarkoituksena oli roomalaisen juhlan syrjäyttäminen. Päätös tehtiin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa Nikeassa Bitynian pääkaupungissa vuonna 325, nykyisen Turkin alueella.