Vuosi Kuu­sa­mon kes­kus­tan ma­ja­vien kanssa – eläimet asuvat Ni­lo­joes­sa: katso video!

Timo Määttä on kuin kotonaan kuvauskojussa. Hän näyttää kuinka hän katselee puolelta toiselle, mistä majava ilmestyy.

Kuva: Jani Väisänen

Viime vuoden keväällä kuusamolainen Timo Määttä oli laittamassa kuvauskojua valmiiksi saukkoja varten takapihallaan Nilojokivarressa. Kova läsähdys sai suunnitelmat uusiksi ja pani alulle yli vuoden projektin.

– Kuulin kauhean paukauksen – luulin ensin, että piisami tai saukko vaan sitten hoksasin, että majavahan se teki hälytyksen hännällään, Määttä muistelee.

Tämän jälkeen Määttää vietiin. Hän kuvasi majavia melkein joka päivä yli vuoden ajan. Mies esittelee takapihalleen rakentamaansa kuvauskojua, joka on arkojen eläinten kuvaamiseen melkein välttämätön, sillä majavat pelkäävät henkeään ihmisten taholta, kertoo kuvaaja.

– Ihmisen pelko on syvässä, ne ovat taitavia välttämään ihmistä.

Timo Määttä kertoo videolla kuvaamistaan majavista.

Määttä on kulkenut majavia seurailemassa 7-vuotiaan Fanni-luolakoiran kanssa. Fanni haistaa majavat, joiden Määttä arvioi osin käyttävän muiden eläinten jokitörmiin kaivelemia koloja vähintään varakoloina, jos ei varsinaisina asumuksina. Kaivamisintoinen Fanni ei kuitenkaan Määtän mukaan pelota isokokoisiksi kasvavia majavia niin kuin ihminen tekee.

– Koiraa ne eivät juurikaan pelkää, niin kuin ihmistä.

Kuvausprojektiinsa uppoutunut Määttä ei ole paljon hiiskunut Majavien asuinsijoista tai näiden käyttämistä paikoista, koska hän ajatteli, että herkkä eläin saattaa muuttaa käytöstään, jos huomiota tulee liikaa.

– Niiden on melko helppo muuttaa tätä sommitelmaa.

Sommitelmalla Määttä tarkoittaa majavien rutiineja, matkoja työmailleen ja poikasten kouluttamista. Määttä on havainnut majavien noudattavan melko samanlaisia rutiineja, aina sään ja luonnon mukaan.

– Melkein kellon kanssa niiden voi nähdä liikkuvan.

Kuvaajaankin Määttä arvioi Majavien hieman tottuneen, vaikka erittäin arkoina ne pysyvät. Pienetkin kolinat tai narinat aiheuttavat vilkkaan paon veden alle.

”Läpsis” on hälytys.

Kuva: Timo Määttä

Nilojoki on jyrkkärantainen ja se rajautuu osin Nilon hautuumaahan, joka on hiljainen. Kuusamon citymajavat ovat kaataneet rannan puustosta niille maittavia isojakin haapoja jo kymmeniä, arvioi Määttä. Nilojoella majava syö haavasta ja toisinaan koivustakin pintakerroksen. Vastarannan töyräällä pötköttääkin muutamia valkoiseksi kaluttuja haapoja.

Patoa majavat eivät ole Nilojokeen rakentaneet, vaikka niitä kuuluu olevan Nilonjärveen ja Kuusamojärveen laskevissa vesistöissä eri tyyppisiä. Määttä on hieman huolissaan majavakantojen voimakkaasta lisääntymisestä, että hermostuvatkohan ihmiset niihin.

– Puustoa voi suojella. Ei tarvitse laittaa kuin ohut kalvo noin metrin korkeuteen asti, Määttä vinkkaa.

Korkeita pesärakennelmia ei Nilojoessa näy vaikka sellaisiakin majavat rakentavat ja niitä näkyy siellä täällä Koillismaan luonnossa.

Pohdimme Määtän kanssa yhdessä, että ehkäpä majava jollakin tasolla ymmärtää, että patohanke syvässä ja jyrkkärantaisessa Nilojoessa ei helpolla nostaisi vettä. Ehkäpä sellaista ei ole ollut suunnitteillakaan. Mietimme, että olisiko elämellä haisua siitä, että ihmiskaupungin keskellä eivät näyttävät rakennelmat ole viisaita piilottelusta tykkäävän eläimen kannalta. Majavaa lienevät ihmiset metsästäneet jo ainakin kymmeniä tuhansia vuosia.

– Joskus mietin, että kun se paloittelee noita puita, syö pinnan ja laskee pätkät veden vietäväksi, niin yrittääköhän se peittää jälkiään? Määttä pohtii.

Erityisen merkityksellisenä Määttä näkee majavien perhe-elämän. Hän kertoo eläinten huolehtivan poikasistaan kaksi vuotta. Majavista on ilmeisesti tullut läheisiä niitä kuvanneelle miehelle.

– Koulutus niillä on huolellista. Kun poikaset säntäilevät rantaan tutkimusretkille, on vanhemman tultava heti opettamaan ja komentamaan takaisin veteen – että se oppii veden turvaksi. Sitten poikanen säntää karkuun ja sitä pitää taas etsiä, että mihin se meni. Sitä on hauska seurata.

Joen elämänmenosta on tullut sellaistakin havaittua, että majavat saavat sovittua reviirirajojaan esimerkiksi saukkoja sopuisammin. Saukkojen mahdollisesti hengenmenoon päättyneiden kiistojen kuvaamisen jälkeen majavat ovat tuntuneet Määtästä peräti sopuisilta eläimiltä.

– Minulla on sellainen vankka käsitys, että majavat eivät riitele, vaan pikemminkin hakeutuvat omille reviireilleen.

Sellaisestakin on vuoden ajalta osviittaa, että mahdollisesti jopa Kolvangin majavat saattaisivat vierailla samoilla syömäalueilla tai ainakin Nilonjärven toisen puolen majavat saattaisivat vierailla Nilonjoen yhdyskunnan käyttämillä alueilla.

Majava saattaa sukeltaa vartin ja käydä hengittämässä piilopaikoissaan. Toisinaan sen saattaa nähdä pinnassa..

Kuva: Timo Määttä