Vuotungin koulunsa 60 vuotta sitten päättäneet oppilaat kokoontuivat lauantaina Viljo Törmäsen loma-asunnolle muistelemaan menneitä. Kymmenestä luokka-asteen oppilaasta kuusi saapui paikalle. Kuluneilla vuosikymmenillä oli koettu mullistavia muutoksia. Yhteiskunnan rakenne, koululaitos, perheiden koostumus, tiestö, liikenne, tekninen kehitys ja ennen kaikkea elintaso ovat aivan toista luokkaa kuin koulun päättymisen aikoihin.
Kokoontuminen oli ollut Viljo Törmäsen mielessä usein, mutta ajankohdan ratkaisi Koillissanomien uutinen. Lehti julkaisi 60-vuoden takaa tulokset hiihtokilpailuista, jotka oli järjestetty Vuotungin koululla 22. helmikuuta 1956. Kutsut saatiin kaikille, vaikka vain harvat oppilaista olivat tavanneet kuluneina vuosikymmeninä. Alkukuulumisten ja kahvittelun jälkeen siirryttiin vanhalle Vuotungin koululle. Koulun piha pesä- ja jalkapallokenttineen näytti kutistuneen muistikuvaa pienemmäksi.
Tottuneesti käytiin jonoihin ja siirryttiin sisätiloihin.
Kouluvierailu
Alkukankeus suli, muistoja alkoi tulvia ja juttu luistaa. Mieleenpainuvimpia olivat juhliin valmistautumiset ja ohjelmaharjoitukset. Joulukorttien hinnoittelu ja myyntipaikka löytyi eteisestä, juhlakoroke ja näyttämö yläluokasta.
Yläkerran opettajanhuoneen ikkunoista katsoessaan Paavo Leinonen, syntyisin Vapavaarasta, muisteli omaa aikaansa. Pitkän matkan ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi hän joutui asustamaan viikot koulun lähitaloissa ja pääsi kotiinsa vain viikonloppuisin. Koulukuljetuksia ei ollut, mutta eräänä lauantaina, myös koulupäivä siihen aikaan, Paavo näki kotikylän hevosmiehen ajavan koulun ohitse. Kiireesti hän kysymään opettajalta, saisiko jo lähteä, kun pääsisi hevosen kyydissä kotiin. Opettajan vastaus oli ehdoton ei. Kiellosta huolimatta pojat juoksivat hevosen perään. Yläkerran ikkunasta opettaja näki ja huusi poikia heti takaisin. Pojilla vauhti vain parani ja pääsivät hevosella kotiin. Seurauksena seuraavan viikon jälki-istuntoa joka päivä.
Tyttöjen ja poikien erot opiskelumotivaatiossa olivat samansuuntaiset kuin tämän päivän koululaisilla. Jotkut pojat eivät suostuneet lukemaan ekaluokalla. Lahjomistakin yritettiin lupaamalla markka lukuharjoituksesta. Ei niin halvalla kannata, oli poikien arvio. Ajan myötä vastarinta pehmeni ja lukutaito löytyi. Tytöt puolestaan olivat innokkaampia. Jotkut saattoivat suorittaa kaksi luokka-astetta yhdessä vuodessa. Yhteyksiä siis löytyy tämän päivän koulujen kehittämiskeskusteluun. Vuosiluokaton opiskelu on sovellus tuosta vanhasta käytännöstä.
Koulupihalta rantatörmän suuntaan katseltaessa muisteltiin hiihtoa ja välituntilatuja. Viljo Törmäsen mielessä oli kovat pakkaspäivät, jolloin kylmän vuoksi ei voinut hiihtää kouluun. Niinpä sukset piti kantaa mukana, jotta välitunnilla pääsi laskemaan mäkeä. Koulun paras tunti on välitunti monien nykypoikienkin mielestä.
Sulan maan aikaan välitunnit vietettiin pesäpalloa ja jalkapalloa pelaten. Muita välituntileikkejä olivat mm. temppuilu tikapuilla ja vaaksapeli kolikolla koulun kivijalkaan.
Opettajien persoonallisuuksia ja harrastuksia muistettiin monessa yhteydessä. Opettaja Martti Sutinen oli innokas metsästäjä ja kiirehti syksyisin välittömästi koulun jälkeen metsälle. Usein riippui koulun seinustalla rivi metsoja onnistuneet iltapäivän tuloksena.
Lyyli Kupiainen muistettiin tunnelmoinnista. Lauantaisin syyshämärässä, kynttilän valossa luettiin jännittäviä satuja. Lauantaipäivä näytelmäharjoituksineen oli muutenkin mukava koulupäivä.
Monet muistivat vielä kouluajan jälkeiset nuorisokerhot, jolloin uusi opettaja Aaro Lehtineva näytti rainoja Suezilta, jossa hän oli toiminut rauhanturvaamistehtävissä. Myös Lehtinevan taideharrastuksesta näkyi vielä merkkejä akvarellimaalauksina koulun vintillä.
Elämänpolkuja
Kouluvierailun jälkeen siirryttiin Suoma Yli-Suvannon taiteilijakotiin Alavuotunkijärven rannalle.
Suoman koulun jälkeisiin elämänvaiheisiin tutustuttiin multimediakoosteella. Koulun hiihtokilpailujen tuloksista paljastui, että Suoma olisi voittanut myös poikien sarjan. Menestys jatkui koulujen välisissä kilpailuissa SM-tasoa myöten. Urheilu-uraansa hän jatkoi koulun jälkeen mestaruussarjan pesäpalloilijana, lentopalloilijana, menestyneenä voimisteluvalmentana ja urheilujohtajana. Myöhemmin energia suuntautui lasten ja nuorten laajoihin, monitaiteellisiin kasvatusprojekteihin sekä omaan taiteelliseen työskentelyyn.
Vuorollaan kaikki esittelivät elämänsä kohokohdat. Yhteisenä piirteenä todettiin suuri muutos perheissä. Kertojat olivat itse syntyneet keskimäärin kymmenlapsiseen perheeseen, mutta oman perustetun perheen lapsiluku oli 2 tai korkeintaan 4. Tyypillistä kertomuksissa oli myös lasten vanhempiaan paremmat koulutusmahdollisuudet ja korkeampi koulutustaso.
Koulun päättyessä 1950-luvulla työmahdollisuudet suurperheiden lapsille olivat heikot. Pientila ei elättänyt monta lasta. Metsätöissä ansiot vähenivät, sivukylät tyhjenivät, töitä etsittiin Ruotsista.
Vain harvoille Kuusamo oli tarjonnut työmahdollisuuden, ammatti ja työpaikka hankittiin muualta. Kuitenkin yhteinen piirre oli eläkepäivinä muutto takaisin kotiseudulle joko vakinaiseksi tai loma-asujaksi.
Yhteistä oli myös ahkera osallistuminen harrastus- talkoo- ja vapaaehtoistoiminta. Erkki Oinas oli osin ammattiinsa liittyen rajamiehenä kilpailuissa menestynyt ampuja ja jatkaa vieläkin tiiviisti kilpailujen järjestäjänä ja johtajana. Viljo Törmänen toimii niinikään monitoimimiehenä urheilussa niin Oulussa, Rukalla kuin Vuotungissakin. Terttu Tasala ja Leena Pohjola huolehtivat liikkuen omasta kunnostaan harrastuneisuuden suuntautuessa käsityöpiireihin ja vapaaehtoistoimintaan.
Päivän päätteeksi kokoonnuttiin vielä Törmäsen lomarantaan maittavalle päivälliselle. Vuotunkijärven rantalaiturilla palasivat vielä mieleen ongelmalliset koulumatkat. Ei ollut maanteitä, eikä siltoja. Syksyisin ja keväisin järven ja joen ylitys oli työlästä ja vaarallista. Useista jäihin putoamisista kuitenkin selvittiin taidolla ja hyvällä onnella.
Yhteiset kiitokset esitettiin vastuuhenkilöille päivän annista, hyvistä järjestelyistä ja tarjoiluista. Kotimatkalle lähdettäessä tunnettiin kiitollisuutta myös osanottajien olosuhteisiin nähden hyvästä terveydentilasta. Osoitteet vaihdettiin ja päivä on mahdollista elää uudelleen jaettavan kuvamateriaalin välityksellä.
Kuvat ja muistiinpanot,