Pääkirjoitus
Koillismaalla julkisen ja yksityisen sektorin työntekijämäärän välinen suhde on hyvin lähellä valtakunnan keskiarvoa.
Kuusamossa on 28 yksityisen alan työntekijää 10 julkisen sektorin työntekijää kohden. Taivalkoskella vastaava luku on 25 ja Posiolla 28. Suomen kuntien keskiarvo on 27.
Luvut käyvät ilmi Helsingin Sanomien tekemästä maan kattavasta selvityksestä. Eniten yksityisiä työpaikkoja suhteessa julkisiin on Urjalassa, 41. Pohjois-Suomessa suurin vertailuluku on Kittilällä, 39. Esimerkiksi Oulu (19) ja Kajaani (17) jäävät kauas kärjestä, ja myös Koillismaan kunnista.
Yksityisen sektorin työpaikoilla on suuri merkitys kunnan verotuloille. Yksityisen yrityksen palveluksessa työskentelevän työntekijän maksama vero tuo kunnan kassaan ”uutta” rahaa, kun taas kunnan työntekijän maksama vero oli alunperinkin kunnan rahaa. Tämä ei ole vertailua ammattien paremmuudesta, vaan taloudellinen fakta.
Työntekijöidensä maksamien verotulojen lisäksi yksityiset yritykset tuottavat kunnan kassaan kiinteistöveroja, ja lisäksi yritykset maksavat yhteisöveroa voitoistaan. Vireä yritystoiminta on elinvoimaisen kunnan merkki. Matkailuun ja kaivosteollisuuteen nojaava Kittilä on syrjäisestä sijainnistaan huolimatta pystynyt lisäämään väkilukuaan viime vuosina lähes ainoana kuntana Lapissa.
Kun julkisen sektorin työpaikkojen määrä suhteutetaan kokonaisväkilukuun, nähdään konkreettisesti, mihin julkiset palvelut keskittyvät: maakuntakeskuksiin. Helsingissä on julkisen sektorin työntekijöitä suhteessa väkilukuun on noin 13 prosenttia ja Oulussa 14, kun Koillismaalla jäädään kymmeneen prosenttiin tai alle.
Kuilun voi ennakoida kasvavan sitä mukaa, kun valtio keskittää poliisin, verohallinnon ja vastaavien toimintaa. Koillismaan kunnat ovat yhä enemmän yksityisten työpaikkojen varassa. Tätä taustaa vasten on oikeutettua, että pienet kunnat saavat enemmän valtionapuja kuin suuret kaupungit.