Nyt on taasen noussut puheenaiheeksi, mikä ilmenee lehtien kirjoittelussa, yhteiskunnan radikalisoituminen. Pontta tälle antoi erityisesti kohta pari viikkoa sitten tapahtunut välikohtaus Helsingin rautatieasemalla, jonka uhri menehtyi sairaalassa. Uhrin kuoleman oletettu aiheuttaja on juuri vangittu käräjäoikeudessa.
Lehdissä luetellaan (SK 21.09) näitä järjestöjä, joiden toiminta perustuu väkivaltaan ja niitä tosiaan riittä, kun samalla pohditaan sitä, että miten niitä voitaisiin kieltää. Minusta olisi kuitenkin tärkeämpää pohtia jo sitäkin, että mikä saa ihmiset liittymään näihin väkivaltajärjestöihin?
Siihen on meillä maaperää muokattu jo kohta 10 vuotta ja edelleenkään ei mitään tehdä sen hyväksi, että näihin järjestöihin ei liityttäisi. Mitä tekee 18-25 vuotias nuori, jos ei sillä ole vielä ollut ensimmäistäkään työpaikkaa, joka antaisi hänelle toimeentulon? Suurin syy on nuorisotyöttömyys.
Nuoret tahtovat, ainakin osa, kuulua edes johonkin, kun työtä ei heillä ole. Heidän joukossaan on jo koulutettujakin, jotka ovat jäämässä yhteiskunnan ulkopuollelle. Kun he kerran sinne joutuvat, on heidän takaisin samisensa normaaliyhteiskunnan piiriin aina vaikeampaa.
Mitä meillä tekee eduskunta ja hallitus vuodesta toiseen? Ne riitelevät KIKY sopimuksesta onko sitä nyt tarpeen vai eikö. Tämä on todella aivan kuin hiekkalaatikko leikkiä lapsilta, mutta sitä tekevät aikuiset. Maassa olisi pitänyt jo aikoja sitten hallituksen laatia valtalaki, kuten tehtiin 60-luvulla.
Tällä lailla olisi heti pudotettu palkkoja niin, että maan kilpailukyky, mikä menettiin jo reilut 10 vuotta sitten, olisi palautettu. Nyt meillä näperellään KIKY sopimuksen kanssa ja radikalisoituneet nuorisojoukot uhkaavat pian jo koko maan turvallisuutta. Löytyisiköhän tähän syylliset Argarianmäeltä? Mene ja tiedä?
