– Kuusamoon, tule pois Kuusamoon, ikihongat näin sulle laulelkoon, laulettiin kesän toiseksi viimeisessä yhteislauluillassa Ollilan Lomamajojen Juomuskodalla Kuusamossa.
Laulu kuin laulu kajahti ilmoille komeasti, sillä yhteen kokoontunut väki tunsi vanhat, suositut kappaleet hyvin. Ilta aloitettiin seutuun sopivalla Erämaajärven mökki -laululla.
Vähitellen edettiin tunnelmoimaan Kuubalaista serenadia ja koetettiin pysyä mukana Hilu-hilu -laulun tahdissa.
Mikä tahansa laulu on hyvä, vakuutti moni pirttiin ahtautuneesta reilusta kahdeksastakymmenestä laulajasta.
Suosikkilaulujaan eivät osanneet nimetä myöskään Pentti ja Tuula Saapunki, sillä heille kaikki vihkon laulut ovat tuttuja ja kivoja.
– Kun on koko ikänsä tykännyt tanssia ja laulaa, laulut on oppinut jo nuorena, sanoo Tuula Saapunki.
Haitari, joka Juomuskodallakin soi, on Saapunkien mielestä ehdottomasti paras soitin säestämiseen.
– Ollaan sen ajan ihmisiä. Ennen orrella laulettiin ja soitettiin, Pentti Saapunki hymyilee.
Yhdessä neljäkymmentä vuotta tanssia harrastaneet Pentti ja Tuula Saapunki eivät yhteislauluhetkissä voi olla tuntematta pientä innostusta tanssiaskelten ottamiseen.
– Tilat eivät vain anna myöten, sanoo Tuula Saapunki.
Pitkin kesää eri puolilla Kuusamoa keskiviikkoisin järjestetyt lauluillat ovat suosittuja ja täyttävät pirtit laulajista lähes takuuvarmasti.
Lauluja ovat säestäneet vuorotellen Timo Väisänen ja Vilho Pesonen.
Väisänen ei muista, että yhteislauluilloissa oltaisiin kovinkaan monesti intouduttu tanssimaan.
– Paikat ovat usein tupaten täynnä eikä tilaa jää, joten seisomista siitä vain tulisi. Mutta ei sitä kai ole kielletty, Väisänen miettii.
Yhteislauluiltoihin kokoontuneita ei laulamiseen juurikaan tarvitse lämmitellä tai houkutella, kertoo Väisänen.
– Kyllähän nämä laulavat. Se on kylläkin merkillepantavaa, että eri paikoissa on erilainen akustiikka. Ulkona ääni katoaa, ja siellä on kohinaa ja muita ääniä.
Rennossa lauluhetkessä ei Väisäsen mukaan sääntöjä tai ohjeita ole, yhtä lukuun ottamatta.
– Epävarmassa kohdassa pitää laulaa kovempaa ja korkeammalta.
Väisäsen mielestä lauluun pystyy uppoutumaan parhaiten silloin, kun sanat osaa ulkoa. Lauluvihkossa olevat sanat saavat olla tukena, mutta niitä ei kannata tuijottaa liikaa.
Toista kertaa lauluiltaan osallistuvat Raili ja Hannu Kela kertovat laulavansa tuttuja kappaleita ajatuksella ja niiden sanomaa pohtien.
Sanoitukset tuovat silmien eteen monenlaisia maisemia ja muistoja.
– Lumiperhosesta tulee mieleen Lapin hiihtoreissut, ja Heili Karjalasta -laulusta se, että isä oli karjalainen ja lauloi tällaisia, Raili Kela sanoo.
Ollilan Lomamajojen isäntä Tuomo Ollila on tyytyväinen lauluillan menestykseen. Tuolien loppuminen kesken kertoi runsaasta osallistujamäärästä ja Lomamajoilla yöpyvät kanadalaiset ja australialaiset turistitkin uskaltautuivat mukaan.
– He sanoivat olleen loistava tuuri, että tämmöinen sattui kohdalle, Ollila hymyilee.
Ollila sanoo kuuntelevansa haitarin soittoa mielellään, vaikkei hän laulumiehenä itseään pidäkään.
– Haitarimusiikki sopii kuin nenä päähän tänne järvimaisemaan, Ollila kehuu.
Väisäsen säestämänä pääsee laulamaan seuraavan kerran sunnuntaina 31.7. kello 13 alkaen Varpasalmen P-paikalla Alakitkan kyläyhdistyksen järjestämässä Rantakalaillassa.