Törmäsenvaaran laavulle on kerääntynyt porukkaa viettämään Avoimet kylät -tapahtumaa. Yksi osallistujista on Jalo Määttä, joka muistaa ajan, jolloin kyläilykulttuuri vielä kukoisti.
– Kun minä olin lapsi, ihmisiä ei tarvinnut kutsua kylään vaan ne kävi joka tapauksessa. Meilläkin joka toinen sunnuntai tuli aina isän serkku kymmeneltä käymään. Sitten yhtäkkiä se lakkasi käymästä ja isä mietti, oliko tullut jotenkin loukanneeksi, Törmäsen seudun maamiesseuran puheenjohtaja Määttä muistelee hymyillen ja jatkaa:
– Pariin kuukauteen mitään ei kuulunut ja kun serkku seuraavan kerran tuli kylään, isä kysyi asiasta. Serkku sanoi, että meille on tullut puhelin, niin nyt ei voi lähteä kotoa, jos joku vaikka soittaa sillä välin!
Spontaanin kyläilyn vähentyessä reilusti viime vuosikymmeninä on Törmäsenvaarassa ja lähikylissä kehitelty muita tapoja yhteisöllisyyden säilyttämiseksi. Lauantaina järjestettyyn Avoimet kylät –tapahtumaan kuului tänä vuonna jo toista kertaa linturetken ja nokipannukahvien merkeissä.
Aurinkoista kesäpäivää varjostaa huoli lakkautusuhan alla olevasta Törmäsen koulusta. Miten käy kyläyhteisön tai koulun mahdollistamien harrastusten, jos ei ole enää tiloja, jossa järjestää yhteistä tekemistä? Sitä miettii maamiesseuran sihteeri Maija Törmänen.
Haapavedeltä alkujaan kotoisin oleva Mauri Joentakanen perheineen edustaa nuorempaa polvea. Hänen vaimonsa Salla on maamiesseuran rahastonhoitaja.
– On mukavaa, että on kylätoimintaa. Täällä ainakin oppii tuntemaan ihmisiä. Yleensä keskustat houkuttaa nuoria, mutta koska olemme vaimoni kanssa molemmat maalta kotoisin, tuntui luontevalta ostaa äidin syntymäkoti muutama vuosi sitten.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan 10.6. Lue juttu näköislehdestä.