Pääkirjoitus
Kappaleen matkaa eteenpäin nytkähtänyttä Soklin kaivos- ja ratahanketta on syytä tarkastella osana suurempaa kuvaa. Ratahankkeen todennäköinen toteutuminen johtaa mielenkiintoiseen geopoliittiseen tilanteeseen. Soklin ratahankeen voi nähdä ensimmäisenä osana Sallan - Kantalahden rataa, joka toisi Suomelle rautatieyhteyden Muurmanskin kautta Jäämerelle – jos niin halutaan.
Hallituksen ministeripoliittinen valiokunta linjasi eilen, että hallitus lähtee tukemaan Soklin kaivosrataa, jos ehdoista päästään yksimielisyyteen. Neuvottelun toisena osapuolena on norjalainen kaivosyhtiö Yara, joka omistaa Soklin kaivosoikeudet. Valtio lupautui maksamaan Savukoskella sijaitsevan Soklin kaivoshankkeen liikennejärjestelyistä enintään puolet, eli enintään 200 miljoonaa euroa.
Sallan jo eläkkeelle siirtynyt kunnanjohtaja Kari Väyrynen arvioi reilu vuosi sitten, että Sallan - Kantalahden radan toteutuminen on kahden lukon takana. Ensimmäinen on Soklin kaivoksen avaaminen. Nyt käynnistyviä neuvotteluja käydään sillä ajatuksella, että kaivos avautuu vuonna 2020.
Soklin kaivoksen avaaminen vaatii, että Kemijärven ja Sallan Kelloselän välinen rata peruskorjataan. Rata on ollut muutaman vuoden pois käytöstä. Kallein osuus on uuden radan rakentaminen Sallasta Savukoskelle.
Sallasta jää Venäjän Kantalahteen 70 kilometrin matka. Sen verran pitäisi Venäjän puolelle rakentaa uutta rataa, jotta Suomesta syntyy ratayhteys Jäämerelle.
Juuri nyt Sallan radan rakentaminen tuntuu kaukaiselta asialta. Paljon kaukaisemmalta kuin vuosi sitten ennen Ukrainan kriisiä. Sallan radan puolesta puhuu hinta, josta Suomen osuus olisi 125 miljoonaa. Vaihtoehtoisen Rovaniemi - Kirkkoniemi -radan kustannus olisi Suomelle kymmenkertainen.
Nähtäväksi jää, painaako suomalaisten poliitikkojen vaakakupissa enemmän talous vai geopolitiikka. Ja onko Venäjä enää kiinnostunut koko asiasta?