Kelirikko kourii Koillismaan teitä juuri nyt kaikella ankaruudellaan. Osaksi syynä on sateinen viime kesä. Tiet olivat valmiiksi vetisiä ja sulava lumi on pehmittänyt osan kylien sorateistä vaikeakulkuisiksi.
Tienpidon määrärahoissa suunta on ollut laskeva jo pitkään. Tiet ja muut väylät ovat valtiolle helppo säästökohde, sillä korjausvelka ei tule näkyväksi yhdessä vuodessa. Korjausvelka kertyy hivuttamalla, ja näyttää maaseudulla kasvonsa keväisin kelirikkoaikaan.
Hallitus esittää tienpidon yhtiöittämistä. Malli on otettu valtionyhtiö Finaviasta, joka vastaa lentokenttien ylläpidosta Suomessa. Finavia kerää tulonsa lentoyhtiöiltä perittävillä kenttämaksuilla.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esittää valtionyhtiötä, jonka tehtävänä on perusväylien ylläpito ja liikenneverkon kehittäminen. Yhtiö rahoittaisi toimintansa pääasiassa käyttöön perustuvilla asiakasmaksuilla. Samalla luovuttaisiin osasta liikenteen nykyisistä veroista ja maksuista.
Suomi on Euroopassa harvinaisuus, sillä se ei peri teistä käyttöön perustuvia maksuja. Muualla esimerkiksi moottoriteiden tietullit ovat olleet käytössä jo pitkään. Se joka käyttää, maksaa enemmän -ajatus on lähtökohdaltaan oikeudenmukainen.
Yhtiöittäminen toisi mukanaan uuden mahdollisuuden rahoittaa väyläinvestointeja. Ei ole mitään järkeä, että Pohjois-Suomen kannalta tärkeän Pohjanmaan radan remonttia tehdään tipoittain kuin Iisakin kirkkoa. Jos radan korjauksesta huolehtisi yhtiö, se ottaisi korjauksia vastaan lainaa ja toteuttaisi rataremontin taloudellisesti järkevimmässä ajassa, kuten Osmo Soininvaara blogissaan huomautti.
Tuoko yhtiöittäminen uuden pinnan Koillismaan sorateille? Tuskin, sillä ongelmana on liikenteen vähäisyys. Vähistä käyttäjistä ei tuloja kerry. Maaseudun tiestö on tärkeä paitsi asukkaille, myös metsäteollisuuden puuhuollolle.
Ratkaisuna voisi olla vain vilkkaimpien väylien yhtiöittäminen. Maaseudun tiestö on syytä jättää edelleen jäädä valtion budjettirahoituksen piiriin.